Peukutus muistitreeneille

Kuva: Noel 7v piirros.

Jossain kohtaa kasvuvaihetta lapsi menee muistipeleissä heittämällä aikuisen ohi. Nurinpäin käännettyjen korttien parivaljakot löytyvät lapselta ketterästi, kun aikuinen puolestaan empii, rämpii ja osuu korttivalinnassaan todennäköisesti väärin! Puolustukseksi aikuinen voi hakea selitystä kuormittuneesta työmuististaan tai väsymyksestään. Mutta selitys ontuu, kun häviäminen toistuu. Häviäminen voi kuitenkin innostaa ajattelemaan omaa muistamista ja sen voimistamista.

Muisti on ilmiönä työläs muistettava: tutkijat kun jakavat sen moneen pää- ja alaluokkaan. Pääluokkien muistaminen kuitenkin riittää perusymmärtämiseen ihan hyvin: aistimuisti tallentaa hetkellisiä aistikokemuksia, työmuisti tallentaa sitä tietoa, mihin tarkkaavaisuus arjessa kohdentuu ja pitkäkestoinen muisti on työmuistista siirtyneiden, opittujen asioiden rajaton varasto. Ydinjuttu on ymmärtää, että jos asioita ei riittävästi toista ja käsittele työmuistissa, ne eivät voi siirtyä pitkäkestoiseen muistiin. Se selittää, miksi jostain toisarvoisesta tapahtumasta tai kokouksesta ei muista yhtikäs mitään.

Keskittymisen merkityksestä on jo pitkään puhuttu. Lapsi ei opi tunnistamaan liikennemerkkejä, jos niitä ei opeteta tarpeeksi. Aikuinen ei opi käyttämään monipuolisesti älypuhelintaan, jos toimintoja ei toista riittävän monta kertaa. Keskeytyksiä pitää varoa, jotta keskittyminen saisi rauhassa jatkua.

Lasten ja aikuisten aivoanatomiassa on eroja. Tuore tutkimus osoittaa, että lapsen aivot eivät ole aikuisten aivot pienemmässä koossa. Niissä on uniikkeja piirteitä ja toimintoja, joita ei aikuisten aivoissa ole. Tällaiset aivoaktivaatiot ovat herkkiä muovautumaan vuorovaikutustilanteissa. Se kenties selittää lasten nopean reagoinnin muistipelikorttien tunnistamisessa. Lasten uniikkeja aivo-ominaisuuksia vahvistetaan myönteisillä virikkeillä kuten lukemisella, luontohavaitsemisella, musiikinkuuntelulla ja uusien taitojen opettelemisella. Kalastus käy hyvästä esimerkistä. Kalastuksen kaikki vaiheet, matojen poimimisen opettamisesta saaliin saantiin, vaativat luovaa ajattelua ja tervettä keskittymistä.

Mutta kaikella on rajansa, niin pienten kuin suurtenkin maailmassa. Yhtä vähän kuin jaksamme ajatella fyysisen kunnon kohentamista vuorokauden jokaisena tuntina, jaksamme pohtia muistin parantamisen hienouksia. Rajoittavia ohjeita ei kukaan kaipaa.

Onneksi itsensä kanssa voi muistitreenata kepeästi. Pelkästään siirtyminen tietämisen kunniottamisesta ymmärtämisen arvostamiseen on hyvä lähtökohta. ”Moni tietää, harva ymmärtää”, sanoi tuore hyvinvointivaltuutettu vastikään eräässä tilaisuudessa. Ymmärtäminen pakottaa pysähtymään ja jäsentämään ja järkeilemään tietoa.

Lapselle ”Ymmärrätkö?” -kysymys pehmoisesti esitettynä on kenties parasta kasvatusta. Sitä voi yrittää kokeilla myös hävityn muistipelin päätteeksi. ”Katsos aikuinen ei aina osu maaliin,  vaikka kuinka tahtoisi. Ymmärrätkö?”