Facebooktwitterlinkedin

Pienet lapset saattavat olla nyt ymmällään maailman menosta. Yhtäkkiä puhutaan jostain uudesta ja oudosta. Aikuisten puheessa vilisevät sanat eivät välttämättä aukene lapselle. Pitääkö sanoja selkosuomentaa, riippuu aikuisen valinnoista. Ymmärrystä voi ammentaa omasta lapsuudesta. On hyvä muistella, miltä tuntui, kun  ei ymmärtänyt isän tai äidin huolipuhetta.

Jokaisella sukupolvella on kriisinsä ja katastrofinsa. Aina  niitä on ollut ja aina niitä tulee lisää. Vaikka katastrofit ovat meistä toistaiseksi kaukana, huolen ilmapiiri on tullut iholle. Nyt ollaan tummien pilvien äärellä ja elämänhallinnantunnettamme koetellaan.

Resilienssi-ilmiön tunnistaminen itsessä ja muissa voi helpottaa ja antaa happea silloin kun se tuntuu loppuvan. Resilienssi-teoria on ollut tieteessä olemassa jo yli neljäsataa vuotta,  ilmiönä sitä on selvitetty viime vuosikymmeninä erityisen paljon lasten ja nuorten traumansietokykyn tutkimuksissa. Resilienssillä tarkoitetaan henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen pystyy hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hyvinvointia haasteellisissa tilanteissa. Resilienssi mahdollistaa sen, että ihminen ei mene rikki tai murru jokaisesta vastoinkäymisestä, vaan pystyy palautumaan kuormittavista tilanteista ja jatkamaan elämäänsä.  Sitkeys, pärjäävyys, murtumattomuus, kriisinsietokyky – ilmiö halutaan tiivistää yhteen sanaan, mutta tosiasiassa resilienssi ilmenee yksilöllisten luonteenpiirteiden ja ympäristötekijöiden monitahoisena yhteisvaikutuksena.

Kuva Raportista: Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161358

Neljä vuotta sitten tehtiin Valtioneuvoston toimeksiannosta tutkimushanke Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi. Se käsitteli reilienssiä laajasti. Hanke laadittiin Tampereen yliopiston, Ulkopoliittisen instituutin, Poliisiammattikorkeakoulun ja Mentoriini Oy:n yhteistyönä.

Selvitystyö on kylmäävän ajankohtainen. Sen tiivistelmä sisältää kannustuksia yksilöille, yhteiskunnalle ja instituutioille. ”Erityisen keskeistä kokonaisresilienssin edistämiseksi ovat lapsuuden ja nuoruuden turvaverkot ja laadukas koulutus, tasokkaat ja saavutettavissa olevat sosiaali- ja terveysalan palvelut ja kriisityö, demokraattisten osallistumismahdollisuuksien vahvistaminen sekä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen. Lisäksi on keskeistä panostaa jatkossakin materiaalisen huoltovarmuuden selkärankana toimivien kansainvälisten yhteyksien kehittämiseen sekä laajemmin sääntöperustaisen kansainvälisen järjestyksen tukemiseen. Myös ympäristö- ja resurssiturvallisuuden kysymykset on otettava entistä keskeisemmäksi osaksi kokonaisturvallisuusviitekehystä.”

 

Niinpä. Annetaan resilienssin voimaannuttaa meitä Me -ymmärryksen myötä. Me selviämme, pärjäämme ja onnistumme – ja autamme muita samaan. Kevään valo on jo tullut.