Facebooktwitterlinkedin

Seija Sihvola

Aikaa on Suomessa yli vuosisata vilkaistu ranteesta. Rannekello on monelle ollut lapsuudessa hieno synttäri- tai rippilahja. Itse muistan, kuinka upeaa oli saada ihan kultadubleekello! Hoidin sitä huolella ja muistin vetääkin sen joka ilta. Tapa, joka nykylapsia taatusti hymyilyttää.

Aika muuttuu ja ajan katsominen samaten. Tämän vuosituhannen alkumetreillä rannekello jäi ranteestani pois. Siirryin – niinkuin moni muukin – katsomaan aikaa kännykästä. Nyt kun kännykelloaikaa on vierähtänyt parikymmentä vuotta, kyseistä ajanjaksoa voi arvioida kriittisesti.

Kännykellovuosina olen toiminut monta kertaa holtittomasti. Katson usein aikaa pyöräillessäni, eli kaivan repun sivutaskusta kännyn ja aktivoin sen vapaalla kädellä sivunapista. Näin toimien aikatarkkailu heikentää väkisinkin ajotarkkailua. Vielä pahempaa on kännyyn vilkaisu ratin takaa. Kännykellon hamuaminen kaupassa on myös arvelluttavaa. Kun käsi menee käsilaukkuun, siitä tulee jotenkin syyllinen olo:  ikäänkuin kätkisi käsilaukun pohjalle jotain kielettyä. Leffassakin kännykellopuuhastelussa on ongelmansa: pitää rapistella känny esiin laukusta vain sen takia, että voi tarkistaa, kauanko kiva tai kurja leffa vielä kestää.

Ja yölläkin on hankalaa. Kun kelloajan haluaa tietää, pitää ensin löytää sekä rillit että känny. Sokkona ne ovat välillä molemmat hukassa.

Olen alitajuisesti kaivannut rannekelloa monestakin syystä. Se on parhaimmillaan nätti asuste, se on etsimättä lähellä ja sen numerot ovat parhaimmillaan rillittömänäkin nähtävissä.

Nyt ranteeseeni on ilmestynyt muhkea kello, joka on samalla terveysmittarini. Hienolta nimeltään se on GPS-multisporttiurheilukello. Iso se on, mutta näkeepähän myös numerot hyvin, yölläkin ilman silmälaseja.  

Nykyiset multisporttiurheilukellot ovat huikeasti toisenlaisia verrattuna entisajan sykemittareihin. Kellon ja älypuhelimen tai kellon ja tietokoneen synkronoinnilla saa tarkkoja analyysejä omista liikuntasuorituksista, unen laadusta, kehon palautumisesta sekä itselle räätälöidystä kuntotasosta. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta käytännössä se ei sitä ole. Kaikkia hienouksia ei tarvitse aktivoida ja laitteen voi mukauttaa omaan elämäntapaan sopivaksi.

Jäisillä keleillä tehdyt varovaiset testijuoksut antoivat hauskaa dataa. Piirturi piirsi sykekäyrät, taulukosta sai kilometriajat, reitin nousut, laskut ja korkeudet, askelten määrät, kalorit ynnä muut henkilökohtaiset tunnisteet. Aika näyttää, miten paljon haluan  kellokaveriani jatkossa työllistää.

Rannekellokaipuun ohella olen myös haikaillut lapsuuteni kellonraksutusta. Niinpä vanhempani lahjoittivat minulle ikivanhan, Viipurista ostetun herätyskellonsa. Kello korjattiin ja nyt se raksuttaa, mutta miten? Sekunttiviisari pyörähtää oikeaan tahtiin 60 kertaa minuutissa, mutta raksutus kuuluu 100 kertaa minuutissa! Voi ei, stressi tulee. Niinkö se oli lapsuudessanikin? Aika riensi todellisuutta nopeammin – vaiko todellisuus aikaa nopeammin.

Lasten lihavuus ja kouluterveydenhuollon keinot

Mitä kouluterveydenhuollossa voisi tehdä enemmän tai toisin lasten lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa? Tätä kysymystä lähdettiin selvittämään väitös- tutkimuksen voimin. Tulosten mukaan halua ja tilaisuuksia ei kouluterveydenhuollon toimijoilta puutu.

Raskautta koronan aikaan

Jokainen meistä on kuullut koronatarinoita. Joku niistä pysäyttää kerta heitolla ja heti. Itselleni hätkähdyttävin uutinen oli kuulla kolmen raskaana olevan naisen joutuneen HUS:n alueella teho-osastolle koronatartunnan vuoksi. Heistä kahdelle jouduttiin tekemään sektio äidin ja lapsen pelastamiseksi. Mitään yksityiskohtia en näistä tapauksista tietenkään tiedä, mutta jo niiden ajatteleminen kauhistuttaa.

Eilisen ja tämänpäivän vegetaaritutkimusta

Kasvisruoka koukuttaa monista eri syistä. Myös lapset ja nuoret syövät sitä enenevässä määrin.Tuore lasten kouluruokavertailu osoitti, että kasvispainotteisen ruuan syömisestä on monia terveyshyötyjä. Tyydyttyneen rasvan osuus ruokavaliossa automaattisesti alenee ja kuitujen saanti lisääntyy.

Hyvinvoinnin tukipilarit

TES-tarinasarja kertoo, miten asiantuntijajäsenet toimivat terveytensä hyväksi. Vuorossa on Katja Lilja, TtM, FM, tutkija, luennoitsija ja hyvinvointialan toimija.