Facebooktwitterlinkedin

Luin partiolaisten Suomen luonnon päivänä järjestämästä Johtajatulet metsäseminaarista. Metsäeksotiikka näytti kirvoittavan sekä huippujohtajia että tuhansia kuuntelevia partiolaisia. Sitten siirryin Suomen luonnon päivän sivustolle. Elokuun viimeisenä lauantaina järjestettävä päivä on myös virallinen liputuspäivä. Ensimmäisenä maailman maista Suomi on aloittanut liputtamisen luonnolle!

 

Monelle luonnossaolo on absoluttinen välttämättämyys ja ikuinen ilo. Liian monelle se ei sitä enää tai vielä ole. Ehkä kannattaisi. Tutkijat kun ovat vuositolkulla korostaneet, että aito luonto antaa ihmisille terveyttä suojaavia tekijöitä. Vastikään THL:n tutkija Anne Karvonen totesi, että luontobakteerit suojaavat lasta esimerkiksi astmalta. Lapsella, joka saa oleskella luontomiljöössä mahdollisimman paljon, on pienimpi riski sairastua astmaan kuin pelkästään kaupunkioloissa elävällä lapsella. “Lasten kanssa voisi enemmän retkeillä ja leikkiä luonnossa kaupunkiympäristöön rakennettujen kumimatoilla päällystettyjen leikkipuistojen sijaan”, Karvonen valisti.

Kun tyttäreni kissat kantoivat joskus hiirisaaliita omakotitalon kuistille, huolestuin pienen esikoislapsenlapseni puolesta. Turha oli huoli. Ulkona liikkuvat kodin lemmikkieläimet kantavat kotiin hyödyllisiä mikrobeja. Lapsi itse tarttuttaa niitä itseensä vaikka koskettamalla kasveja, puraisemalla käpyä tai maistamalla multaa. Mullan rippeet suupielessä ovat terveydeksi, se on vihdoin syytä uskoa.

Luontosuhteen voimistamisen voisi ajatella olevan helppoa nakki itse kullekin. Eihän tarvita muuta kuin hiukan lisääntyviä sienireissuja, onkimista, kalliokiipeilemistä, mitä vaan luontopuuhaa. Yksinkertaista, mutta varsinkin cityasukkaalle, joskus vähän työlästä.

Suomen luonnon päivän sivulta bongasin kivan luontovinkin, jonka aion toteuttaa lasten kanssa. Arvostetuin säveltäjä Sibelius kantoi mukanaan tulitikkurasiaa, johon hän oli kerännyt mukaansa palan suomalaista metsää. Näin hänellä oli taskussaan pieni rasia, jonka sisältöä nuuhkaisemalla saattoi karata kirjoituspöydän ääreltä takaisin suomalaisten honkien suojaan. 
Kiitos vinkistä Jean.

Saisinko – vai anna, tänne, heti, mulle?

Pöytätavat-sana ei oikein kuulu arkipuheessa, vaikka syytä olisi. Tärkeän asiakokonaisuuden voisi brändätä tuoreemmaksi jollain kätevällä uudissanalla. Shoppailun ja stailailun käsitteet on opittu nopeasti, miksei jonkun uuden, korvassa kivalta kuullostavan käyttäytymissanankin voisi luoda.

Sukupolvikokemuksia

Sukupolvet samaistuvat omiin ikätovereihin: on koettu samat kouluajat, leikit, ruuat, kulttuurikokemukset, poliittiset tapahtumat ynnä muut. Sukupolville annetut nimet jäsentävät kunkin aikakauden hahmottamista. Emeritusprofessori J.P. Roos on ollut edelläkävijä ja nimittänyt 1900-luvun alusta alkaneet sukupolvet ajan kuvaan sopivilla nimityksillä.

Vauvan koliikki koskettaa

Tiedon avulla voidaan kehittää koliikkioireista kärsivien vauvojen hoitoa ja tuottaa työvälineitä neuvolan terveydenhoitajille avuksi perheiden kohtaamiseen.

Miten voin?

Olemme itse minämme tärkein terapeutti ja tukija. Minä olen aina ja alati olemassa minua varten, jonotusvuoroja ei ole.