Facebooktwitterlinkedin

Seija Sihvola

Kun 1960-luvulla olin juuri aloittanut oppikoulun, opin jotain, mistä en ollut ikinä kuullut mitään. Biologian opettajamme, vastavalmistunut nuorimies, kirjoitti liitutaululle suurikokoisin kaunokirjaimin salaperäisen yhtälön: vesi+hiilidioksidi=tärkkelys+happi. Näillä neljällä sanalla, joista vain yksi oli ennestään tuttu, meille oppikoulutulokkaille esiteltiin yhteyttäminen ja sanottiin, että siinä piilee koko elämisen perusta. Opimme, että kasvien lehtivihreässä syntyy elämiseen tarvittavaa energiaa kasveille itselleen, eläimille ja ihmisille! Selkokielellä opettaja selitti, miten miten valon energia muuttuu kemialliseksi energiaksi. Osan ymmärsimme, ihan kaikkea emme.

Opettaja rohkaisi meitä muistamaan yhteyttämisen kaavan ikuisesti, niin tärkeä sen ymmärtäminen kuulemma oli. No minä ainakin, kilttinä ja vuotta nuorempana kuin muut, päätin heti uskoa opettajaa ja painaa kaavan mieleeni, vaikka yhteyttämisen hienous vähän epäselväksi jäikin. Toistaiseksi olen  kaavan vielä muistanut ja sen arvonkin vuosissa sisäistänyt.

Kun vastikään kylvin siemeniä ja seurasin niiden itämistä ja sirkkalehtien puhkeamista, ihastelin jälleen kerran miten voimallisesti ja nopeasti kaikki tuossa prosessissa tapahtuu. Lehtien vieno vihreys – lempikuukauteni toukokuun värimaailman valtias – ihastuttaa aina. Samaten kasvuvauhti: pikku lehtien kasvun pystyy melkein näkemään paljain silmin. Maallikkoveikkaukseni on, että milli tunnissa ainakin!

Samaan aikaan kun me parveke- ja pihapuutarhurit hekumoimme mikromaailmassamme kasvun lumoa, maamme makroviljelystä päättävät tahot painiskelevat ihan toisenlaisten kasvukysymysten parissa. Lumo on kaukana, kun kasvun puntarissa tasapainoilevat raha ja sen järkevä käyttö.  Juuri nyt Kemin mahdollinen biotuotetehdas ja sen kupeessa metsähakkuiden määrä on iso poliittinen kysymys. Kasvun keskustelussa kiistellään myös peltotilasta: perinteinen hyötykasvipelto on saanut kilpailijoikseen suopellon ja puupellon!

Globaalissa maailmassa kasvun keskustelut ovat vieläkin kimurantimpia ja vaikeammin hahmoteltavia. Ilmastonmuutos on yhteinen sateenvarjo-otsikko ja sen alla maa- ja metsätaloudessa voi tapahtua asioita, joita lähitulevaisuudessa silmät ympyrkäisinä hämmästelemme.

Pienet koululaiset oppivat tänä päivänä kasvun lumosta paljon enemmän kuin vain yhteyttämisen lainalaisuuden. Päästöt, hiilinielu ja -pörssi ovat taatusti uusia opittavia asioita ja lisää käsitteitä on tulossa. Toivottavasti kuitenkin kasvun lumo säilyy ja vihreän tuottama ilo voimistuu. 

”Ambulo ergo sum” – kävelen siis olen

Mitä konkreettista
arjessa tehdään ja mitä jätetään tekemättä? Vuorossa on Liikunnan ja terveystiedon
opettajat ry:n puheenjohtaja ja liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori
Kasper Salin

Halit takaisin!

Minulla on monta likisukulaista. He ovat kaikki niin kovin tärkeitä, että nyt, kun ei saa olla lähellä, koskemattomuus piinaa.

Suojelevat kädet

Käsillä on valtaa ja käsissä piilee vaara. Koronakriisi on kääntänyt katseet maailman ihmisten käsiin. Meidän ja heidän. Olemme jo tottuneet siihen, että uuden viruksen väijyessä käsien pesemisen tärkeys nostetaan ykköskeinoksi viruksen nujertamiseksi.

Naapuruuden herkkupalat

Jokaisella meistä on naapureita: seinän takana, pihapiirissä tai kilometrien päässä. Neljä viidestä meistä tervehtii naapureitaan ja liki kaksi kolmannesta vaihtaa kunnon kuulumiset. Kuusi prosenttia kuulemma googlettaa naapureitaan – kenties uteliaisuuttaan.