Facebooktwitterlinkedin

Seija Sihvola

Vuoden 2019 viimeisessä Hesarissa oli kiehtova kokoomajuttu nykykulttuurin laaja-alaisuudesta. Lehden kulttuuritoimittajat kertoivat menneen vuosikymmenen vaikuttavimmista kulttuurielämyksistään. Jutut olivat hyvin henkilökohtaisia ja elämysten subjektiivisuus oli sallittu ja tavoiteltu tulokulma. Kahdeksaatoista tarinaa lukiessa mieleni hätkähtyi ja oloni hämmentyi. Kuinka erilaisia tunnekokemuksia rutinoituneet kulttuuritoimittajat olivat vuosikymmenen aikana kokeneet. Hauskinta oli tarinoiden vaihtelevuus: yksi oli hurmaantunut kirjailija Karl Ove Knausgårdin, ”Knasun”, elämänrypemistarinoista,  toinen ylisti tanskalaista Silta-rikossarjaa, kolmas nosti Kaspar Hauser -näytelmän ainutlaatuiseksi timantiksi, neljäs hekumoi kokemustaan poikansa kanssa Paul McCartneyn konsertissa…

Kulttuurielämysten yhteenveto innosti väkisinkin katsomaan asiaa myös omasta vinkkelistä. Minkä 2010-luvun kulttuurielämyksen nostaisin itse ylitse muiden? Mikä jätti minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että se peittoaisi muut kokemukset mennen tullen?

Jo pelkkä asian pohtiminen alkoi tuottaa kiihottavaa iloa. Voisinko ja pystyisinkö laittamaan omat fiilikset jonkinlaiseen järjestykseen ja setviä koetuista elämyksistä se kaikkein paras?  Ennen kuin pääsin kunnolla kulttuuripohdintaan, oli pakko tehdä jonkinlainen inventaario menneestä vuosikymmenestä.

”Kaikenlaista tuli koettua”, totesin niinkuin toteavat kaikki muutkin. Suru jaksoani välillä väritti, mutta vain välillä. Pääosin kymmenmatkani oli antoisa, avartava ja riemukas.

Mutta se kulttuurikokemus. Toimittaja Katri Kallionpää nosti lehtijutussa pallille omakohtaisen kokemuksensa löytäessään Helsingin uudella tavalla – jazz kaupunkina. Niinpä minäkin nimeän Kallionpään tavoin huippukulttuurielämyksekseni kokonaisen paikan, joka jatkuvasti ihastuttaa ja inspiroi. Se paikka on Kulttuuritalo Korundi Rovaniemellä.

Korundi Cultur House as seen in September 2018 including maarketing images internal and external architecture, and visitors.

Tutustuin Korundiin vuonna 2013. Sen jälkeen olen käynyt siellä luottamustehtäväroolissa vuosittain. Joka kerta lumoudun. Vanhasta postiautovarikosta kunnostettu Korundi on Rovaniemen Taidemuseon ja Lapin kamariorkesterin eli Rovaniemen kaupunginorkesterin koti, jossa pohjoisen ulottuvuus on käsin kosketeltavaa. Arktisuus näkyy, kuuluu ja myös maistuu kaikessa talon ruokatarjonnassa. Ajankohtaisin esimerkki arktisuudesta on meneillään oleva Spirit of ”North” –projekti, joka tuo esiin taiteen avulla pohjoista mielenmaisemaa.

Korundin konserttisalin akustiikka on huippuluokkaa. Kaikki ne kerrat, kun olen saanut nauttia kapellimestari John Storgårdsin johtaman orkesterin esityksistä, ovat tehneet suuren vaikutuksen.

Valitsin ykköspallille siis Korundin. Koska minua eivät mitkään kulttuurielämyskisan pelisäännöt sido, saan valita myös kakkossijan. Sen annan riemumielin omalle Kirjapiirilleni. Puoli vuosikymmentä olemme kokeneet yhdessä niin hulvattomia hetkiä, että sille on ihan pakko tässä peukuttaa.

Kirjapiiri on halpaa lystiä ja se luo itsensä uudeksi joka kerta. Viisi tähteä.

”Ambulo ergo sum” – kävelen siis olen

Mitä konkreettista
arjessa tehdään ja mitä jätetään tekemättä? Vuorossa on Liikunnan ja terveystiedon
opettajat ry:n puheenjohtaja ja liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkijatohtori
Kasper Salin

Halit takaisin!

Minulla on monta likisukulaista. He ovat kaikki niin kovin tärkeitä, että nyt, kun ei saa olla lähellä, koskemattomuus piinaa.

Suojelevat kädet

Käsillä on valtaa ja käsissä piilee vaara. Koronakriisi on kääntänyt katseet maailman ihmisten käsiin. Meidän ja heidän. Olemme jo tottuneet siihen, että uuden viruksen väijyessä käsien pesemisen tärkeys nostetaan ykköskeinoksi viruksen nujertamiseksi.

Naapuruuden herkkupalat

Jokaisella meistä on naapureita: seinän takana, pihapiirissä tai kilometrien päässä. Neljä viidestä meistä tervehtii naapureitaan ja liki kaksi kolmannesta vaihtaa kunnon kuulumiset. Kuusi prosenttia kuulemma googlettaa naapureitaan – kenties uteliaisuuttaan.