Seija Sihvola
Kuva: Jaakko Sihvola
”Kuinka riippuvaisia olemmekaan toisistamme ja toistemme huomioimisesta. Tämä toivottavasti pysyy mielissämme pitkään.” Näin sanoi tasavallan presidentti Sauli Niinistö 2021 uudenvuodenpuheeessaan. Koronaoloihin johtajamme tietenkin viittasi, mutta pienen kolmivuotiaan isänä hän saattoi tarkoittaa lauseellaan myös sitä huomiota, mitä lapsi tarvitsee.
Aikuisen myönteinen mallikasvattaminen on lapsen suoja ja opettava keskustelu sen perusta. Tiedostaessaan omien sanojensa merkityksen kasvattaja tietää opettavansa myös puhumisen lainalaisuuksia eli sitä miten esimerkiksi keskustella toisen ihmisen kanssa.
Kun pysähtyy kuuntelemaan miten aikuiset keskustelevat keskenään, saa osviittaa siitä, minkälaista keskustelumallia aikuinen on lapsena ja nuorena kotona saanut. Uskon nimittäin, että lapsena ja nuorena opittu tapa keskustella pohjautuu aika paljon kodin keskustelukulttuuriin. Toisaalta keskustelutaito on yksi helpoimmin muokattavissa olevista ihmisen taidoista ja se on voinut hioutua vuosien myötä ihan toisenlaiseksi.
Kiire kertoa omista asioista jyrää hedelmällistä vuorovaikutusta vikasuuntaan. Me kaikki sorrumme arjessamme siihen, enemmän tai vähemmän. Mieli on täynnä vaikka mitä ja se on pakko saada purkaa sanoina nopeasti ulos. Onneksi luottokaveri ymmärtää ja kumppani hyväksyy – tai ehkä sietää ja hyväksyy.
Omaa puhumisen rytmiä pystyy treenaamaan parhaiten silloin, kun ei ole niin paljon pakkosanottavaa.
Olen oppinut ymmärtämään, että kysele, kuuntele ja puhu vasta sitten pätee aina ja kaikissa tilanteissa. Yritän muistaa sen etenkin kun keskustelen lasteni ja isompien lastenlasteni kanssa.
Vuoden 2020 ohjeketju testaa, jäljitä, eristä ja hoida on hyvä esimerkki siitä, että myös me aikuiset tarvitsemme muistirimpsuja käyttäytymisemme muuttamiseksi. Ehkä kysele, kuunteja ja puhu vasta sitten voisi olla yksi rimpsuistamme. Sauli komppaa tässä, sillä ”Opittavaa riittää muussakin elämässä. Kaikkivoipia ihmiset eivät ole, mutta moneen pystymme. Uutta kohdattaessa parempaan kannattaa pyrkiä.”
Lue myös aiemmin julkaistuja Seija Sihvolan blogitekstejä.
Ruoka talteen
Ruokahävikki on poisheitettyä ruokaa, jota oikein käsiteltynä olisi voitu hyödyntää ihmisravinnoksi. Se on valitettava osa tapakulttuuriamme, emmekä edes huomaa sitä. Globaalit ruoantuotannon uhkat saattavat hiipiä ajatuksiimme, mutta uhka ei kuitenkaan ole lähellä, vielä. ”Elää nälässä” -tuntemusta ei monikaan suurten ikäluokkien ajoista lähtien ole kokenut.
Resilienssi on nyt voimasana
Pienet lapset saattavat olla nyt ymmällään maailman menosta. Yhtäkkiä puhutaan jostain uudesta ja oudosta. Aikuisten puheessa vilisevät sanat eivät välttämättä aukene lapselle. Pitääkö sanoja selkosuomentaa, riippuu aikuisen valinnoista. Ymmärrystä voi ammentaa omasta...
Peukutus muistitreeneille
Kuva: Noel 7v piirros.Jossain kohtaa kasvuvaihetta lapsi menee muistipeleissä heittämällä aikuisen ohi. Nurinpäin käännettyjen korttien parivaljakot löytyvät lapselta ketterästi, kun aikuinen puolestaan empii, rämpii ja osuu korttivalinnassaan todennäköisesti väärin!...
Uudet tuulet puhaltavat
Neuvola ja kouluterveyslehden toimintaympäristö laajenee Lasten hyvä kasvuympäristö on aikuisten vastuulla. Vanhemmat tarvitsevat tuekseen kasvun ja hyvinvoinnin ammattilaisia jälkeläisten hyvän tulevaisuuden rakentamisessa. Neuvola ja kouluterveyslehti on...
Vastustuskykyä ja sienisatoa
Vastustuskyvyn lisääminen on ikuisesti kiehtova aihe. Miten voisi estää nuhanenät, köhät ja kivut – koronasta puhumattakaan? Vanhemmat pähkäilevät teeman kanssa viimeistään silloin, kun on jäätävä kotiin tai on kutsuttava joku lapsia hoitamaan.
Saisinko – vai anna, tänne, heti, mulle?
Pöytätavat-sana ei oikein kuulu arkipuheessa, vaikka syytä olisi. Tärkeän asiakokonaisuuden voisi brändätä tuoreemmaksi jollain kätevällä uudissanalla. Shoppailun ja stailailun käsitteet on opittu nopeasti, miksei jonkun uuden, korvassa kivalta kuullostavan käyttäytymissanankin voisi luoda.
Menestystekijät perheen normaalipainoon
Sirpa Soinin väitöskirja antaa vastauksia tekijöistä, jotka auttavat ylläpitämään normaalipainoa ja pitämään sen vuosien ajan.
Sukupolvikokemuksia
Sukupolvet samaistuvat omiin ikätovereihin: on koettu samat kouluajat, leikit, ruuat, kulttuurikokemukset, poliittiset tapahtumat ynnä muut. Sukupolville annetut nimet jäsentävät kunkin aikakauden hahmottamista. Emeritusprofessori J.P. Roos on ollut edelläkävijä ja nimittänyt 1900-luvun alusta alkaneet sukupolvet ajan kuvaan sopivilla nimityksillä.
Miten voin?
Olemme itse minämme tärkein terapeutti ja tukija. Minä olen aina ja alati olemassa minua varten, jonotusvuoroja ei ole.
Ruusun ostamattomuus – mitä syvää se kertoo
Mikä käsittämätön ero ja voima: ruusun ostaminen – ruusun ostamattomuus. Ilo ja ilottomuus, parin euron päässä toisistaan!
Raskautta koronan aikaan
Jokainen meistä on kuullut koronatarinoita. Joku niistä pysäyttää kerta heitolla ja heti. Itselleni hätkähdyttävin uutinen oli kuulla kolmen raskaana olevan naisen joutuneen HUS:n alueella teho-osastolle koronatartunnan vuoksi. Heistä kahdelle jouduttiin tekemään sektio äidin ja lapsen pelastamiseksi. Mitään yksityiskohtia en näistä tapauksista tietenkään tiedä, mutta jo niiden ajatteleminen kauhistuttaa.
Eilisen ja tämänpäivän vegetaaritutkimusta
Kasvisruoka koukuttaa monista eri syistä. Myös lapset ja nuoret syövät sitä enenevässä määrin.Tuore lasten kouluruokavertailu osoitti, että kasvispainotteisen ruuan syömisestä on monia terveyshyötyjä. Tyydyttyneen rasvan osuus ruokavaliossa automaattisesti alenee ja kuitujen saanti lisääntyy.
Terveyden polku vie hyvää kohti
Lapsen suoja on vanhemman viisaus. Lapsen terveys edistyy vanhemman osaamisesta. Nykyisessä Suomessa nuoret aikuiset, tulevat vanhemmat…
Sanan ja valon iloa
Hyvillä sanoilla vaikutetaan. Kun hyvät sanat tulevat lihaksi, alkaa tapahtua. Yle on kutsunut meitä kaikkia hyväntekeväisyyden Lahjoita puhetta -talkoisiin.
Lapsen terveysrutiineista voimaa
Pieni kuusivuotias jalkapalloilija kiitti uunituoreesta, itse leipomastaan pullasta ja ilmoitti samalla, ettei halua syödä niitä enempää.
Seura, peli, nuoruus ja tango
Katsoin kahden päivän välein kaksi elokuvaa, joiden raamit olivat samanlaiset. Molemmissa elokuvissa käsikirjoittajana ja ohjaajana oli sama henkilö.
Me ollaan samanlaisia isoäitejä – kaikki
Vuonna 1890 syntynyt isoäitini Katariina, isäni äiti, oli huutolaislapsi. Hänet myytiin huutokaupalla alimman hoitotarjouksen tehneelle.
Yhdessäolon taikaa
Kun toisilleen tuntematon porukka elää yhdessä ahtaassa tilassa, kuten vaikka teltassa, pikku mökissä tai veneessä, paljastuu mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Kertomusten jumissa ja lumossa
Toukuun lopussa olin yhtäaikaa kolmen tarinan lumossa ja jumissa. Tarinat ympäröivät minut ja pitivät otteessaan, päivästä toiseen.
Ennakoi tuleva tilanne
Vastikään tapahtui kaksi uhkaavaa tilannetta, joista toisessa olin osallisena. Molemmat uhkatilanteet olisi voitu välttää ennakoinnilla.
Halit takaisin!
Minulla on monta likisukulaista. He ovat kaikki niin kovin tärkeitä, että nyt, kun ei saa olla lähellä, koskemattomuus piinaa.
Suojelevat kädet
Käsillä on valtaa ja käsissä piilee vaara. Koronakriisi on kääntänyt katseet maailman ihmisten käsiin. Meidän ja heidän. Olemme jo tottuneet siihen, että uuden viruksen väijyessä käsien pesemisen tärkeys nostetaan ykköskeinoksi viruksen nujertamiseksi.
Naapuruuden herkkupalat
Jokaisella meistä on naapureita: seinän takana, pihapiirissä tai kilometrien päässä. Neljä viidestä meistä tervehtii naapureitaan ja liki kaksi kolmannesta vaihtaa kunnon kuulumiset. Kuusi prosenttia kuulemma googlettaa naapureitaan – kenties uteliaisuuttaan.
Kulttuurielämyskisan voittajat
Lehdessä ollut kokoomajuttu kulttuurielämysten yhteenvedosta innosti väkisinkin katsomaan asiaa myös omasta vinkkelistä. Minkä 2010-luvun kulttuurielämyksen nostaisin itse ylitse muiden? Mikä jätti minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että se peittoaisi muut kokemukset mennen tullen?
Aika juttu
Aikaa on Suomessa yli vuosisata vilkaistu ranteesta. Nyt ranteeseeni on ilmestynyt muhkea kello, joka on samalla terveysmittarini. Hienolta nimeltään se on GPS-multisporttiurheilukello.
Pu..pu niinkuin punnitus
Perjantaipunnitus on asia, josta olen vuosien varrella puhunut siellä sun täällä. Se ei tietenkään tarkoita, että juuri perjantaissa olisi jotain erikoista olemaan punnituspäivä.
Lisää meitä
Positiivisia suurperheitä olisi hyvä näkyä mediassa enemmän ja ammentaa heiltä käytännön vinkkejä arjesta selviytymiseen.
Aitoa luontoa vaikka boksissa
Luin partiolaisten Suomen luonnon päivänä järjestämästä Johtajatulet metsäseminaarista. Metsäeksotiikka näytti kirvoittavan sekä huippujohtajia että tuhansia kuuntelevia partiolaisia. Sitten siirryin Suomen luonnon päivän sivustolle.
Huolensa kullakin, mutta yhteishuoli on suurin
On pikku huolia ja on suuria huolia. Ja kaikenkokoisia huolimurheita siltä väliltä. Minä mietin juuri nyt, että kuihtuvatko tomaattini mökillä pitkän hellejakson seurauksena. Yksi lapsenlapsistani on huolissaan kanistaan, joka söi eilen pussilisen irtokarkkeja.
Värirakkautta
Värirakkaus jakaa meitä ihmisiä. Osa ei voi elää ilman voimakkaita värejä ympärillään, osa haluaa oleskella vain valkoisessa maisemassa.