Seija Sihvola
Kuva: Jaakko Sihvola
”Kuinka riippuvaisia olemmekaan toisistamme ja toistemme huomioimisesta. Tämä toivottavasti pysyy mielissämme pitkään.” Näin sanoi tasavallan presidentti Sauli Niinistö 2021 uudenvuodenpuheeessaan. Koronaoloihin johtajamme tietenkin viittasi, mutta pienen kolmivuotiaan isänä hän saattoi tarkoittaa lauseellaan myös sitä huomiota, mitä lapsi tarvitsee.
Aikuisen myönteinen mallikasvattaminen on lapsen suoja ja opettava keskustelu sen perusta. Tiedostaessaan omien sanojensa merkityksen kasvattaja tietää opettavansa myös puhumisen lainalaisuuksia eli sitä miten esimerkiksi keskustella toisen ihmisen kanssa.
Kun pysähtyy kuuntelemaan miten aikuiset keskustelevat keskenään, saa osviittaa siitä, minkälaista keskustelumallia aikuinen on lapsena ja nuorena kotona saanut. Uskon nimittäin, että lapsena ja nuorena opittu tapa keskustella pohjautuu aika paljon kodin keskustelukulttuuriin. Toisaalta keskustelutaito on yksi helpoimmin muokattavissa olevista ihmisen taidoista ja se on voinut hioutua vuosien myötä ihan toisenlaiseksi.
Kiire kertoa omista asioista jyrää hedelmällistä vuorovaikutusta vikasuuntaan. Me kaikki sorrumme arjessamme siihen, enemmän tai vähemmän. Mieli on täynnä vaikka mitä ja se on pakko saada purkaa sanoina nopeasti ulos. Onneksi luottokaveri ymmärtää ja kumppani hyväksyy – tai ehkä sietää ja hyväksyy.
Omaa puhumisen rytmiä pystyy treenaamaan parhaiten silloin, kun ei ole niin paljon pakkosanottavaa.
Olen oppinut ymmärtämään, että kysele, kuuntele ja puhu vasta sitten pätee aina ja kaikissa tilanteissa. Yritän muistaa sen etenkin kun keskustelen lasteni ja isompien lastenlasteni kanssa.
Vuoden 2020 ohjeketju testaa, jäljitä, eristä ja hoida on hyvä esimerkki siitä, että myös me aikuiset tarvitsemme muistirimpsuja käyttäytymisemme muuttamiseksi. Ehkä kysele, kuunteja ja puhu vasta sitten voisi olla yksi rimpsuistamme. Sauli komppaa tässä, sillä ”Opittavaa riittää muussakin elämässä. Kaikkivoipia ihmiset eivät ole, mutta moneen pystymme. Uutta kohdattaessa parempaan kannattaa pyrkiä.”
Lue myös aiemmin julkaistuja Seija Sihvolan blogitekstejä.
Miten voin?
Olemme itse minämme tärkein terapeutti ja tukija. Minä olen aina ja alati olemassa minua varten, jonotusvuoroja ei ole.
Ruusun ostamattomuus – mitä syvää se kertoo
Mikä käsittämätön ero ja voima: ruusun ostaminen – ruusun ostamattomuus. Ilo ja ilottomuus, parin euron päässä toisistaan!
Raskautta koronan aikaan
Jokainen meistä on kuullut koronatarinoita. Joku niistä pysäyttää kerta heitolla ja heti. Itselleni hätkähdyttävin uutinen oli kuulla kolmen raskaana olevan naisen joutuneen HUS:n alueella teho-osastolle koronatartunnan vuoksi. Heistä kahdelle jouduttiin tekemään sektio äidin ja lapsen pelastamiseksi. Mitään yksityiskohtia en näistä tapauksista tietenkään tiedä, mutta jo niiden ajatteleminen kauhistuttaa.
Eilisen ja tämänpäivän vegetaaritutkimusta
Kasvisruoka koukuttaa monista eri syistä. Myös lapset ja nuoret syövät sitä enenevässä määrin.Tuore lasten kouluruokavertailu osoitti, että kasvispainotteisen ruuan syömisestä on monia terveyshyötyjä. Tyydyttyneen rasvan osuus ruokavaliossa automaattisesti alenee ja kuitujen saanti lisääntyy.
Terveyden polku vie hyvää kohti
Lapsen suoja on vanhemman viisaus. Lapsen terveys edistyy vanhemman osaamisesta. Nykyisessä Suomessa nuoret aikuiset, tulevat vanhemmat…
Sanan ja valon iloa
Hyvillä sanoilla vaikutetaan. Kun hyvät sanat tulevat lihaksi, alkaa tapahtua. Yle on kutsunut meitä kaikkia hyväntekeväisyyden Lahjoita puhetta -talkoisiin.
Lapsen terveysrutiineista voimaa
Pieni kuusivuotias jalkapalloilija kiitti uunituoreesta, itse leipomastaan pullasta ja ilmoitti samalla, ettei halua syödä niitä enempää.
Seura, peli, nuoruus ja tango
Katsoin kahden päivän välein kaksi elokuvaa, joiden raamit olivat samanlaiset. Molemmissa elokuvissa käsikirjoittajana ja ohjaajana oli sama henkilö.
Me ollaan samanlaisia isoäitejä – kaikki
Vuonna 1890 syntynyt isoäitini Katariina, isäni äiti, oli huutolaislapsi. Hänet myytiin huutokaupalla alimman hoitotarjouksen tehneelle.
Yhdessäolon taikaa
Kun toisilleen tuntematon porukka elää yhdessä ahtaassa tilassa, kuten vaikka teltassa, pikku mökissä tai veneessä, paljastuu mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Kertomusten jumissa ja lumossa
Toukuun lopussa olin yhtäaikaa kolmen tarinan lumossa ja jumissa. Tarinat ympäröivät minut ja pitivät otteessaan, päivästä toiseen.
Ennakoi tuleva tilanne
Vastikään tapahtui kaksi uhkaavaa tilannetta, joista toisessa olin osallisena. Molemmat uhkatilanteet olisi voitu välttää ennakoinnilla.
Halit takaisin!
Minulla on monta likisukulaista. He ovat kaikki niin kovin tärkeitä, että nyt, kun ei saa olla lähellä, koskemattomuus piinaa.
Suojelevat kädet
Käsillä on valtaa ja käsissä piilee vaara. Koronakriisi on kääntänyt katseet maailman ihmisten käsiin. Meidän ja heidän. Olemme jo tottuneet siihen, että uuden viruksen väijyessä käsien pesemisen tärkeys nostetaan ykköskeinoksi viruksen nujertamiseksi.
Naapuruuden herkkupalat
Jokaisella meistä on naapureita: seinän takana, pihapiirissä tai kilometrien päässä. Neljä viidestä meistä tervehtii naapureitaan ja liki kaksi kolmannesta vaihtaa kunnon kuulumiset. Kuusi prosenttia kuulemma googlettaa naapureitaan – kenties uteliaisuuttaan.
Kulttuurielämyskisan voittajat
Lehdessä ollut kokoomajuttu kulttuurielämysten yhteenvedosta innosti väkisinkin katsomaan asiaa myös omasta vinkkelistä. Minkä 2010-luvun kulttuurielämyksen nostaisin itse ylitse muiden? Mikä jätti minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että se peittoaisi muut kokemukset mennen tullen?
Aika juttu
Aikaa on Suomessa yli vuosisata vilkaistu ranteesta. Nyt ranteeseeni on ilmestynyt muhkea kello, joka on samalla terveysmittarini. Hienolta nimeltään se on GPS-multisporttiurheilukello.
Pu..pu niinkuin punnitus
Perjantaipunnitus on asia, josta olen vuosien varrella puhunut siellä sun täällä. Se ei tietenkään tarkoita, että juuri perjantaissa olisi jotain erikoista olemaan punnituspäivä.
Lisää meitä
Positiivisia suurperheitä olisi hyvä näkyä mediassa enemmän ja ammentaa heiltä käytännön vinkkejä arjesta selviytymiseen.
Aitoa luontoa vaikka boksissa
Luin partiolaisten Suomen luonnon päivänä järjestämästä Johtajatulet metsäseminaarista. Metsäeksotiikka näytti kirvoittavan sekä huippujohtajia että tuhansia kuuntelevia partiolaisia. Sitten siirryin Suomen luonnon päivän sivustolle.
Huolensa kullakin, mutta yhteishuoli on suurin
On pikku huolia ja on suuria huolia. Ja kaikenkokoisia huolimurheita siltä väliltä. Minä mietin juuri nyt, että kuihtuvatko tomaattini mökillä pitkän hellejakson seurauksena. Yksi lapsenlapsistani on huolissaan kanistaan, joka söi eilen pussilisen irtokarkkeja.
Värirakkautta
Värirakkaus jakaa meitä ihmisiä. Osa ei voi elää ilman voimakkaita värejä ympärillään, osa haluaa oleskella vain valkoisessa maisemassa.
Menestyksen mallinnusta
Lähes jokaiselle meistä tietty toukokuun viimeinen on ikimuistoinen päivä. Joku uurastus päättyi ja sitä juhlittiin.
Kasvun lumo
Kun 1960-luvulla olin juuri aloittanut oppikoulun, opin jotain, mistä en ollut ikinä kuullut mitään. Biologian opettajamme, vastavalmistunut nuorimies, kirjoitti liitutaululle suurikokoisin kaunokirjaimin salaperäisen yhtälön: vesi+hiilidioksidi=tärkkelys+happi.
Salattu sinuus
Uskon ja väitän, että jokaisella meistä on lähipiirissään henkilö tai henkilöitä, joilla on suuri ja mystinen salattu sisin. Ääripäissään salattu sisin voi kohdistua suunnattomaan hyvän- tai karmeaan pahantekemiseen.
Opettavainen tarina
Ystäväni kertoi minulle tarinan ystävästään. Tarina on tosi, mutta sellaisia sattuu tosi harvoin. Ystäväni ystävä, keski-ikäinen nainen, oli energinen ja aikaansaapa.
Elinikäinen ystävyys – mikä voimavara!
Kun kaksivuotiaana kohtaa kaverin lastentarhassa – siis nykyisessä päiväkodissa, jatkaa tapaamista kansakouluiässä, tekee kepposia oppikoulussa, jakaa aikuisvuosien ilot, surut, onnet ja huolet, voi varmuudella puhua kestoystävyydestä.
Ikääntymisen suojaa
Ilmiöoppiminen on opetussuunnitelman käsite ja nykypedagogiikan työväline. Ilmiövoima voisi puolestaan olla yhden ainoan yksittäisen ilmiön mediassa aikaansaama jättireaktio
Tahdon aika
On vuoden viimeinen päivä. Se on kiehtova hiljentymispäivä inventoida mennyttä ja visioida tulevaa. Rajapinta-hetkien pohdinnassa on jotain lumoavaa: mitä tuli tehtyä, koettua, aikaansaatua, mokattua, tunnettua. Kuinka paljon kaikkea mahtuu yhteen vuoteen…
Ekologinen elämäntapa
Neljännesvuosisata sitten, vuonna 1992 annoin tämän haastattelun Säkylän sanomiin. Iloisena voin todeta, kuinka tuore sen sanoma on edelleen.