Lapsen terveysrutiineista voimaa

Seija Sihvola

Pieni kuusivuotias jalkapalloilija kiitti uunituoreesta, itse leipomastaan pullasta ja ilmoitti samalla, ettei halua syödä niitä enempää. Perusteluna oli se, että hän oli lyönyt isänsä kanssa vetoa siitä, kumpi syö herkkuja vähemmän. Vau! Vierellään nelivuotias pikkuveli sen sijaan tunki jo kolmatta pikkupullaa suuhunsa. Kanelinen herkku silmin nähden maistui – tunnetulle herkkusuulle.

Herkuttelun rutiinit tuovat hurmaa arkeen ja niitä pitää sallia myös lapsille. Kun aikuiset muistelevat lapsuutensa ruokarutiineja, usein kaikki kiva ja hyvä nousee mieleen.

Oliko se pieni jäätelöannos viikonloppuisin tai vanhemman palkkapäivänä kotiin tuodut leivokset? Synttäritarjoilujen muistoarvo on valtava ja se kestää vuosikymmenestä toiseen.

Sanotaan, että rutiinit, hyvää tuottavien tapojen vakiintunut ilmenemismuoto, luovat lapsille ja nuorille turvaa. Terveysrutiinit ovat ihan parhaita, varsinkin jos ja kun ne edistävät terveyttä. Eivät ne aina sitä tee: jos hammasharja vain viedään pikaisesti suuhun ja tuodaan samantien pois, ei suunterveys edisty.

Kaksikymmentäkaksi vuotta sitten tein pienille jalkapalloilijoille Juniori Jalkapalloilijan Terveysoppaan. Innokas tavoitteena oli, että siitä tulisi kannustava pieni kirjanen, johon pelaaja voisi merkitä omia tapojaan ja tottumuksiaan ja joka kenties innostaisi pikku pelaajaa pitämään huolta itsestään. Yltiöoptimistisena ajattelin, että osa terveystavoista saattaisi jatkua aina aikuisuuteen saakka.

Kirjanen tehtiin seuran varainkeruutyönä ja sitä myytiin suurissa jalkapalloturnauksissa muille joukkueille. Entä mitä tapahtui? Kaikkein eniten sitä ostivat naisvalmentajat ja -joukkueenjohtajat. He oivalsivat miehiä nopeammin pienten pelaajien terveyden tukemisen merkityksen. Mitään tietoa oppaan terveyden edistämisen tehosta ei minulla ole. Ehkä voin vain toivoa, että joku oppaan terveysrutiinimurunen olisi säilynyt nyt keski-ikää lähestyvien ja nyt jo kenties vanhemmiksi tulleiden elämässä.

Yksi on varmaa: käsienpesun tärkeys on taottu lasten ja nuorten päähän 2020 niin suurella voimalla, että se tapa todennäköisesti jatkuu. Uusi normaali, monta kertaa päivässä tapahtuva hinkkaus, on halpaa, helppoa ja nopeaa. Kohta tiedämme, onko sen merkitys myös flunssakauden ja kausi-influenssan lieventäjänä kaikkein oleellisin. Sitä odotellessa, taidanpa käydä pesemässä kädet. Just for fun.

Lue myös aiemmin julkaistuja Seija Sihvolan blogitekstejä.

Terveyden polku vie hyvää kohti

Lapsen suoja on vanhemman viisaus. Lapsen terveys edistyy vanhemman osaamisesta. Nykyisessä Suomessa nuoret aikuiset, tulevat vanhemmat…

Sanan ja valon iloa

Hyvillä sanoilla vaikutetaan. Kun hyvät sanat tulevat lihaksi, alkaa tapahtua. Yle on kutsunut meitä kaikkia hyväntekeväisyyden Lahjoita puhetta -talkoisiin.

Seura, peli, nuoruus ja tango

Katsoin kahden päivän välein kaksi elokuvaa, joiden raamit olivat samanlaiset. Molemmissa elokuvissa käsikirjoittajana ja ohjaajana oli sama henkilö.

Me ollaan samanlaisia isoäitejä – kaikki

Vuonna 1890 syntynyt isoäitini Katariina, isäni äiti, oli huutolaislapsi. Hänet myytiin huutokaupalla alimman hoitotarjouksen tehneelle.

Yhdessäolon taikaa

Kun toisilleen tuntematon porukka elää yhdessä ahtaassa tilassa, kuten vaikka teltassa, pikku mökissä tai veneessä, paljastuu mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Kertomusten jumissa ja lumossa

Toukuun lopussa olin yhtäaikaa kolmen tarinan lumossa ja jumissa. Tarinat ympäröivät minut ja pitivät otteessaan, päivästä toiseen.

Ennakoi tuleva tilanne

Vastikään tapahtui kaksi uhkaavaa tilannetta, joista toisessa olin osallisena. Molemmat uhkatilanteet olisi voitu välttää ennakoinnilla.

Halit takaisin!

Minulla on monta likisukulaista. He ovat kaikki niin kovin tärkeitä, että nyt, kun ei saa olla lähellä, koskemattomuus piinaa.

Suojelevat kädet

Käsillä on valtaa ja käsissä piilee vaara. Koronakriisi on kääntänyt katseet maailman ihmisten käsiin. Meidän ja heidän. Olemme jo tottuneet siihen, että uuden viruksen väijyessä käsien pesemisen tärkeys nostetaan ykköskeinoksi viruksen nujertamiseksi.

Naapuruuden herkkupalat

Jokaisella meistä on naapureita: seinän takana, pihapiirissä tai kilometrien päässä. Neljä viidestä meistä tervehtii naapureitaan ja liki kaksi kolmannesta vaihtaa kunnon kuulumiset. Kuusi prosenttia kuulemma googlettaa naapureitaan – kenties uteliaisuuttaan.

Kulttuurielämyskisan voittajat

Lehdessä ollut kokoomajuttu kulttuurielämysten yhteenvedosta innosti väkisinkin katsomaan asiaa myös omasta vinkkelistä. Minkä 2010-luvun kulttuurielämyksen nostaisin itse ylitse muiden? Mikä jätti minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että se peittoaisi muut kokemukset mennen tullen?

Aika juttu

Aikaa on Suomessa yli vuosisata vilkaistu ranteesta. Nyt ranteeseeni on ilmestynyt muhkea kello, joka on samalla terveysmittarini. Hienolta nimeltään se on GPS-multisporttiurheilukello.

Pu..pu niinkuin punnitus

Perjantaipunnitus on asia, josta olen vuosien varrella puhunut siellä sun täällä. Se ei tietenkään tarkoita, että juuri perjantaissa olisi jotain erikoista olemaan punnituspäivä.

Lisää meitä

Positiivisia suurperheitä olisi hyvä näkyä mediassa enemmän ja ammentaa heiltä käytännön vinkkejä arjesta selviytymiseen.

Aitoa luontoa vaikka boksissa

Luin partiolaisten Suomen luonnon päivänä järjestämästä Johtajatulet metsäseminaarista. Metsäeksotiikka näytti kirvoittavan sekä huippujohtajia että tuhansia kuuntelevia partiolaisia. Sitten siirryin Suomen luonnon päivän sivustolle.

Huolensa kullakin, mutta yhteishuoli on suurin

On pikku huolia ja on suuria huolia. Ja kaikenkokoisia huolimurheita siltä väliltä. Minä mietin juuri nyt, että kuihtuvatko tomaattini mökillä pitkän hellejakson seurauksena. Yksi lapsenlapsistani on huolissaan kanistaan, joka söi eilen pussilisen irtokarkkeja.

Värirakkautta

Värirakkaus jakaa meitä ihmisiä. Osa ei voi elää ilman voimakkaita värejä ympärillään, osa haluaa oleskella vain valkoisessa maisemassa.

Menestyksen mallinnusta

Lähes jokaiselle meistä tietty toukokuun viimeinen on ikimuistoinen päivä. Joku uurastus päättyi ja sitä juhlittiin.

Kasvun lumo

Kun 1960-luvulla olin juuri aloittanut oppikoulun, opin jotain, mistä en ollut ikinä kuullut mitään. Biologian opettajamme, vastavalmistunut nuorimies, kirjoitti liitutaululle suurikokoisin kaunokirjaimin salaperäisen yhtälön: vesi+hiilidioksidi=tärkkelys+happi.

Salattu sinuus

Uskon ja väitän, että jokaisella meistä on lähipiirissään henkilö tai henkilöitä, joilla on suuri ja mystinen salattu sisin. Ääripäissään salattu sisin voi kohdistua suunnattomaan hyvän- tai karmeaan pahantekemiseen.

Opettavainen tarina

Ystäväni kertoi minulle tarinan ystävästään. Tarina on tosi, mutta sellaisia sattuu tosi harvoin. Ystäväni ystävä, keski-ikäinen nainen, oli energinen ja aikaansaapa.

Elinikäinen ystävyys – mikä voimavara!

Kun kaksivuotiaana kohtaa kaverin lastentarhassa – siis nykyisessä päiväkodissa, jatkaa tapaamista kansakouluiässä, tekee kepposia oppikoulussa, jakaa aikuisvuosien ilot, surut, onnet ja huolet, voi varmuudella puhua kestoystävyydestä.

Ikääntymisen suojaa

Ilmiöoppiminen on opetussuunnitelman käsite ja nykypedagogiikan työväline. Ilmiövoima voisi puolestaan olla yhden ainoan yksittäisen ilmiön mediassa aikaansaama jättireaktio

Tahdon aika

On vuoden viimeinen päivä. Se on kiehtova hiljentymispäivä inventoida mennyttä ja visioida tulevaa. Rajapinta-hetkien pohdinnassa on jotain lumoavaa: mitä tuli tehtyä, koettua, aikaansaatua, mokattua, tunnettua. Kuinka paljon kaikkea mahtuu yhteen vuoteen…