Facebooktwitterlinkedin

Seija Sihvola

Poliittisissa pamfleteissa, kolumneissa ja kannanotoissa on yleensä – aiheesta riippumatta – samankaltainen rakenne: kaksi ensimmäistä kolmannesta on ongelmakeskeistä jyrinää ja vasta viimeinen kolmannes ratkaisukeskeistä asiaa.

 

Syntyvyyden lasku – jutuissakin malli toistuu kovin selkeästi. Kun eri puolelta Suomea kotoisin olevilta poliitikoilta kysyttiin lehtiartikkelissa mielipiteitä syntyvyyden laskusta, vastaukset olivat keskenään samankaltaisia. Alentuneen syntyvyyden syy- ja seurausongelmina esitettiin lapsivastaista ilmapiiriä, hyvinvointijärjestelmän romahtamista, tulevien veronmaksajien puuttumista, palveluiden heikkenemistä ynnä muuta. Haastattelujen loppukolmanneksessa jokainen korosti lapsiperheiden taloudellisia kannustimia,  työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja alueellisten palvelujen takaamista.

On ymmärrettävää, että nopeasti alentuneesta syntyvyydestä kannetaan suurta huolta ja medianäkyvyys on siksi suurta. Suomen tulevaisuus näyttäytyy demograafisena uhkana ja siksi myönteisiä ratkaisuja ja malliesimerkkejä tarvitaan kipeästi.

Pori on esimerkki kurjistuvasta kunnasta.  Väkiluku romahtaa vuoten 2040 mennessä ja huoltosuhde eli työikäisten määrä suhteessa lasten ja ikäihmisten määrään, tulee olemaan yli 70. Pori kuitenkin yrittää pyristellä asukaskatoa vastaan. Vastikään Porin päivänä teema oli ”Lisää meitä”. Hauskaa teemaa lukiessani en voinut olla ajattelematta tuttua porilaista pariskuntaa.

Heillä on kaksi tyttöä ja seitsemän poikaa. He ovat hieno esimerkki runsaslapsisesta perheestä, jossa lapset ovat aina elämän keskiössä, vaikka vanhemmat tekevät samalla myös omaa uraansa, virkamiehenä ja kotiyrittäjänä. Kroonista sairauttakin perheessä on, mutta siitäkin perhe selviää. Positiivisia suurperheitä olisi hyvä näkyä mediassa enemmän ja ammentaa heiltä käytännön vinkkejä arjesta selviytymiseen. Todennäköisesti arkea sujuvoittavat ratkaisut ovat näissä perheissä perin yksinkertaisia ja jokaisen muunkin saavutettavissa.

Kun ikäkavereitteni kanssa puhumme nykylapsiperheiden pulmista, päädymme aina samaan lopputulemaan. Meistä lasten saanti oli aikoinaan, siis 1970- ja 1980-luvulla, itsestään selvää, mukavaa ja suht koht vaivatonta. Useimmilla meistä on kolme lasta. Ei lapsilukua silloin päivitelty eikä ihasteltu, se vaan oli niin kuin oli. Vaikka valtaosa meistä opiskeli samalla kun lapsia syntyi, ei sekään tuntunut niin hankalalta. Pääasia oli, että tentit meni läpi ja maaliin päästiin.

Tällaiset muistelot eivät tietenkään auta pätkääkään nykyvanhempia, eikä entisaikojen kultailu koskaan vie asioita eteenpäin, mutta jotain meiltä lapsiperhe-elämän kokemusasiantuntijoilta voisi oppia. Ehkä arkemme oli yhden kolmanneksen ongelmakeskeistä ja kaksi kolmannesta ratkaisukeskeistä. Kattilallinen hernekeittoa riitti pariksi päiväksi ja omia sämpylöitä oli pakastin täynnä. Kohtuu kaikessa –elämällä saatiin meitä lisää!

Halit takaisin!

Minulla on monta likisukulaista. He ovat kaikki niin kovin tärkeitä, että nyt, kun ei saa olla lähellä, koskemattomuus piinaa.

Suojelevat kädet

Käsillä on valtaa ja käsissä piilee vaara. Koronakriisi on kääntänyt katseet maailman ihmisten käsiin. Meidän ja heidän. Olemme jo tottuneet siihen, että uuden viruksen väijyessä käsien pesemisen tärkeys nostetaan ykköskeinoksi viruksen nujertamiseksi.

Naapuruuden herkkupalat

Jokaisella meistä on naapureita: seinän takana, pihapiirissä tai kilometrien päässä. Neljä viidestä meistä tervehtii naapureitaan ja liki kaksi kolmannesta vaihtaa kunnon kuulumiset. Kuusi prosenttia kuulemma googlettaa naapureitaan – kenties uteliaisuuttaan.

Meitä suojaavat bakteerit sekä suussa että suolistossa

Hyvinvointimme kannalta on oleellista säilyttää koko kehoa suojaavat ja ei-toivottujen bakteerien lisääntymistä estävät hyödylliset bakteerit niin suussa kuin suolistossakin. Juuri nyt suolistomikrobisto on yksi kiinnostavimmista terveyteen liittyvistä tutkimusalueista maailmanlaajuisesti.