Facebooktwitterlinkedin

Seija Sihvola

Seija, Katariina-mamma ja vauva

Vuonna 1890 syntynyt isoäitini Katariina, isäni äiti, oli huutolaislapsi. Hänet myytiin huutokaupalla alimman hoitotarjouksen tehneelle neljän lapsen yksinhuoltajaäidille, joka halusi pientä toimeentulorahaa huutamastaan lapsesta. Katariinaa ei pantu kouluun, joten hän ei osannut kirjoittaa, lukea eikä laskea. Huutolaisperheestä Katariina siirtyi pikkupiiaksi vieraaseen taloon noin 12-vuotiaana. Viimeistään siitä mamma-isoäitini rankka työelämä alkoi. Avioiduttuaan Oskari suutarin kanssa heille syntyi kymmenen lasta pieneen, kahden huoneen mökkiin.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen

Luontoon

Elämä oli enemmän kuin köyhää, puutetta oli kaikesta. Lääkkeitäkään ei ollut. Katariina otti ja antoi kamfertin tippoja – vaivaan kuin vaivaan. Mutta elämä oli, jälkeläisten kertoman mukaan, lämminhenkistä ja olosuhteisiin nähden hyvää. Aikanaan Katariina ja Oskari saivat kuusitoista lastenlasta, joista myös jaksoivat iloita.

Minä muistan mamma-isoäitini hiljaisena puurtajana, joka kohteli meitä lastenlapsia aina lempeästi. Usein hän myös naurahti hampaattomalla suullaan ja se tuntui meistä lapsista tosi mukavalta.

Minä mamma-isoäiti whatsappailen lasteni ja lastenlasteni kanssa. Käyn lenkillä, kuuntelen äänikirjoja ja käytän tarvittaessa terveydenhuollon palveluita. Kaikki on vaivatonta. Olen kuluttaja, vaikka en haluaisi olla kuluttaja. Varsin helppoa elämä oli jo silloin kun lapsemme olivat pieniä. Kodinkoneet hyrräsivät ja hoitoapua isovanhemmilta sai tarvittaessa.

Meidän kahden mamma-isoäidin elämäninfrat näyttävät tyystin erilaisilta. Kukaan ei kuitenkaan pysty määrittämään hyvän olon tunteittemme laatua ja määrää. Eikä ulkopuolinen vertailu johda mihinkään. Katariinan pitkä työpäivä ruuanlaiton, käsipyykinpesun, kehräämisen, vedenkannon, siivoamisen, puutarhatöiden ja lastenhoidon lomassa saattoi hyvinkin olla seesteistä ja ihan ookoota. Vaikka häntä varmasti jatkuvasti väsytti, iloa tuli lasten, ja myöhemmin lastenlasten hymyistä, leikeistä, luonnosta, käsitöistä, kumppanista.

 

Onni ja onnellisuus ovat suhteellisia, ei absoluuttisia käsitteitä. Joku viisas on sanonut, että onni on kyky tehdä arjesta sopusointuista. Se on minusta paras määritelmä, koska se ymmärtää onnen suhteellisuuden olosuhteisiin nähden. Sopusointuisessa arjessa on itselle kaikkea juuri sopivasti.  

Kun tänä kesänä olen mamma-roolissani seurannut omia lastenlapsiani aika paljon ja läheltä, on suurin sopusoinnun rikkoja mielestäni kännykkä. Kaikkia (meitä) se koukuttaa ihan liikaa. Päät ovat notkussa alaspäin, josta niskanikamat rasittuvat, silmät väsyvät ja verenkierto hartioissa heikentyy. Mitä siitä seuraakaan!

Pihalle

Mutta nyt on syytä olla tarkkana: ehkä Katriina-mamma havaitsi aikanaan jotain ihan samaa meissä kuudessatoista lastenlapsessaan. Ehkä mekin näpräsimme jotain vempainta, ehkä jojoa, kiiltokuvavihkoa, mekanoa, ihan liikaa ja kaiken aikaa. Mitä tuosta seuraakaan, hän varmaan ajatteli.

”Pihalle ja luontoon leikkimään!”  kehotamme me molmemmat Katariinan kanssa yhdessä.

Lue myös aiemmin julkaistuja Seija Sihvolan blogitekstejä.

Sanan ja valon iloa

Sanan ja valon iloa

Hyvillä sanoilla vaikutetaan. Kun hyvät sanat tulevat lihaksi, alkaa tapahtua. Yle on kutsunut meitä kaikkia hyväntekeväisyyden Lahjoita puhetta -talkoisiin.

Lapsen terveysrutiineista voimaa

Lapsen terveysrutiineista voimaa

Pieni kuusivuotias jalkapalloilija kiitti uunituoreesta, itse leipomastaan pullasta ja ilmoitti samalla, ettei halua syödä niitä enempää.

Seura, peli, nuoruus ja tango

Seura, peli, nuoruus ja tango

Katsoin kahden päivän välein kaksi elokuvaa, joiden raamit olivat samanlaiset. Molemmissa elokuvissa käsikirjoittajana ja ohjaajana oli sama henkilö.

Yhdessäolon taikaa

Yhdessäolon taikaa

Kun toisilleen tuntematon porukka elää yhdessä ahtaassa tilassa, kuten vaikka teltassa, pikku mökissä tai veneessä, paljastuu mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Kertomusten jumissa ja lumossa

Kertomusten jumissa ja lumossa

Toukuun lopussa olin yhtäaikaa kolmen tarinan lumossa ja jumissa. Tarinat ympäröivät minut ja pitivät otteessaan, päivästä toiseen.

Ennakoi tuleva tilanne

Ennakoi tuleva tilanne

Vastikään tapahtui kaksi uhkaavaa tilannetta, joista toisessa olin osallisena. Molemmat uhkatilanteet olisi voitu välttää ennakoinnilla.

Halit takaisin!

Halit takaisin!

Minulla on monta likisukulaista. He ovat kaikki niin kovin tärkeitä, että nyt, kun ei saa olla lähellä, koskemattomuus piinaa.

Suojelevat kädet

Suojelevat kädet

Käsillä on valtaa ja käsissä piilee vaara. Koronakriisi on kääntänyt katseet maailman ihmisten käsiin. Meidän ja heidän. Olemme jo tottuneet siihen, että uuden viruksen väijyessä käsien pesemisen tärkeys nostetaan ykköskeinoksi viruksen nujertamiseksi.

Naapuruuden herkkupalat

Naapuruuden herkkupalat

Jokaisella meistä on naapureita: seinän takana, pihapiirissä tai kilometrien päässä. Neljä viidestä meistä tervehtii naapureitaan ja liki kaksi kolmannesta vaihtaa kunnon kuulumiset. Kuusi prosenttia kuulemma googlettaa naapureitaan – kenties uteliaisuuttaan.

Kulttuurielämyskisan voittajat

Kulttuurielämyskisan voittajat

Lehdessä ollut kokoomajuttu kulttuurielämysten yhteenvedosta innosti väkisinkin katsomaan asiaa myös omasta vinkkelistä. Minkä 2010-luvun kulttuurielämyksen nostaisin itse ylitse muiden? Mikä jätti minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että se peittoaisi muut kokemukset mennen tullen?

Aika juttu

Aika juttu

Aikaa on Suomessa yli vuosisata vilkaistu ranteesta. Nyt ranteeseeni on ilmestynyt muhkea kello, joka on samalla terveysmittarini. Hienolta nimeltään se on GPS-multisporttiurheilukello.

Pu..pu niinkuin punnitus

Pu..pu niinkuin punnitus

Perjantaipunnitus on asia, josta olen vuosien varrella puhunut siellä sun täällä. Se ei tietenkään tarkoita, että juuri perjantaissa olisi jotain erikoista olemaan punnituspäivä.

Lisää meitä

Lisää meitä

Positiivisia suurperheitä olisi hyvä näkyä mediassa enemmän ja ammentaa heiltä käytännön vinkkejä arjesta selviytymiseen.

Aitoa luontoa vaikka boksissa

Aitoa luontoa vaikka boksissa

Luin partiolaisten Suomen luonnon päivänä järjestämästä Johtajatulet metsäseminaarista. Metsäeksotiikka näytti kirvoittavan sekä huippujohtajia että tuhansia kuuntelevia partiolaisia. Sitten siirryin Suomen luonnon päivän sivustolle.

Huolensa kullakin, mutta yhteishuoli on suurin

Huolensa kullakin, mutta yhteishuoli on suurin

On pikku huolia ja on suuria huolia. Ja kaikenkokoisia huolimurheita siltä väliltä. Minä mietin juuri nyt, että kuihtuvatko tomaattini mökillä pitkän hellejakson seurauksena. Yksi lapsenlapsistani on huolissaan kanistaan, joka söi eilen pussilisen irtokarkkeja.

Värirakkautta

Värirakkautta

Värirakkaus jakaa meitä ihmisiä. Osa ei voi elää ilman voimakkaita värejä ympärillään, osa haluaa oleskella vain valkoisessa maisemassa.

Menestyksen mallinnusta

Menestyksen mallinnusta

Lähes jokaiselle meistä tietty toukokuun viimeinen on ikimuistoinen päivä. Joku uurastus päättyi ja sitä juhlittiin.

Kasvun lumo

Kasvun lumo

Kun 1960-luvulla olin juuri aloittanut oppikoulun, opin jotain, mistä en ollut ikinä kuullut mitään. Biologian opettajamme, vastavalmistunut nuorimies, kirjoitti liitutaululle suurikokoisin kaunokirjaimin salaperäisen yhtälön: vesi+hiilidioksidi=tärkkelys+happi.

Salattu sinuus

Salattu sinuus

Uskon ja väitän, että jokaisella meistä on lähipiirissään henkilö tai henkilöitä, joilla on suuri ja mystinen salattu sisin. Ääripäissään salattu sisin voi kohdistua suunnattomaan hyvän- tai karmeaan pahantekemiseen.

Opettavainen tarina

Opettavainen tarina

Ystäväni kertoi minulle tarinan ystävästään. Tarina on tosi, mutta sellaisia sattuu tosi harvoin. Ystäväni ystävä, keski-ikäinen nainen, oli energinen ja aikaansaapa.

Elinikäinen ystävyys – mikä voimavara!

Elinikäinen ystävyys – mikä voimavara!

Kun kaksivuotiaana kohtaa kaverin lastentarhassa – siis nykyisessä päiväkodissa, jatkaa tapaamista kansakouluiässä, tekee kepposia oppikoulussa, jakaa aikuisvuosien ilot, surut, onnet ja huolet, voi varmuudella puhua kestoystävyydestä.

Ikääntymisen suojaa

Ikääntymisen suojaa

Ilmiöoppiminen on opetussuunnitelman käsite ja nykypedagogiikan työväline. Ilmiövoima voisi puolestaan olla yhden ainoan yksittäisen ilmiön mediassa aikaansaama jättireaktio

Tahdon aika

Tahdon aika

On vuoden viimeinen päivä. Se on kiehtova hiljentymispäivä inventoida mennyttä ja visioida tulevaa. Rajapinta-hetkien pohdinnassa on jotain lumoavaa: mitä tuli tehtyä, koettua, aikaansaatua, mokattua, tunnettua. Kuinka paljon kaikkea mahtuu yhteen vuoteen…

Ekologinen elämäntapa

Ekologinen elämäntapa

Neljännesvuosisata sitten, vuonna 1992 annoin tämän haastattelun Säkylän sanomiin. Iloisena voin todeta, kuinka tuore sen sanoma on edelleen.

Uudistu tai surkastu

Uudistu tai surkastu

Tämän vuoden strategisia tutkimuksia ohjaava teema, Uudistu tai surkastu on voimallinen sanapari.

Loogisen ajattelun treenit

Loogisen ajattelun treenit

Venäläinen ystäväni Liubov osti minulla seitsemän vuotta sitten täällä kyläillessään Rummikub nimisen numeropelin.

Ihan helteessä

Ihan helteessä

Kesä on aiheuttanut epäterveyskierteen. Kun on kuuma, ei jaksa liikkua, kun ei jaksa liikkua, aikaa kuluu syömisessä ja muussakin kuin vesijuomisessa.

Siivousterapia arvoonsa

Siivousterapia arvoonsa

Helsingin Sanomissa kerrottiin vastikään hurja tarina vuokra-asunnon muuttumisesta kaatopaikaksi. Äiti lapsineen uuvahti, ja niin kotiin kertyi, joko tahallaan tai tahattomasti.

Kaatumisen tekniikkaa

Kaatumisen tekniikkaa

Aikuinen sisarentyttäreni kaatui jäiselle pihatielle koiranulkoilutusreissulla. Hyväkuntoiselle nuorelle naiselle salamana tapahtunut horjahdus poiki hankalia juttuja.