Facebooktwitterlinkedin

Seija Sihvola

Lähes jokaiselle meistä tietty toukokuun viimeinen on ikimuistoinen päivä. Joku uurastus päättyi ja sitä juhlittiin. Perus- tai keskikoulun päättyminen, ammattiin valmistuminen tai ylioppilastutkinto osuivat toukokuun loppuun, ja eikö vain, se oli aurinkoinen ja ah niin ihana päivä!

Muistan, kuinka vuosien ajan ajattelin, että oma 31.5. päiväni oli siihenastisen elämäni paras päivä. Sai valtavasti kukkia, kiitoksen sanoja, kaunista arvostusta, kivan lakin ja päivän päätteeksi vielä hulvatonta hauskanpitoa rakkaiden kavereiden kanssa. Maailma oli niin avoin ja aikuisten oikea elämä alkoi.

No, sittemmin ja tällä elämänkokemuksella voi todeta, että nuoruudessa suunniteltu elämänkäsikirjoitus meneekin aika toisella tavalla. Elämä yllättää, kannattelee, koettelee ja palkitsee. Hyvä kun sitä ei etukäteen tiedä ja hienoa, kun sen ajan kanssa ymmärtää.

Menestys on asia, jota erityisesti nuoruus suunnittelee ja varsinkin silloin, kun koulu-ura päättyy. Maalissa häämöttävät maat ja mannut. Tai huippu-urheilu-ura, maailmankuuluisuus, tieteellinen tai taiteellinen menestys, ihan mitä vaan ihanaa.

Menestys voi olla myös jotain miellyttävää tuntemusta. Kun vuosia sitten kysyin nuorimmaiseltani, joka tuolloin oli 16-vuotias lukionsa aloittanut nuorimies, mitä menestys hänen mielestään tarkoittaa, hän vastasi lyhyesti: ”Menestynyt ihminen on onnellinen, saa tehdä mitä haluaa ja kokee rakkaudessa harmoniaa.”

Aika oivaltavaa ja kaukaa viisasta, eikö? Menestys olikin poikani mielestä jotain, mikä liittyi elämisen tasapainoon ja tyyneyteen.

Kun vanhat koulukaverit kohtaavat, elämässä menestyminen ei ensimmäiseksi tule osallistujille mieleen. Kun tavataan, huomion vievät yleensä hilpeät ikämuutokset. Uurteet ja vyötärön vuosirenkaat ovat osa uutta lookia lähes jokaisella. Trendi jatkuu ja puolivuosisatatapaamisissa aletaan jo kysyä, että kukahan mahdat olla. Eläkeläisiä ei työroolit rasita ja eteenpäin mennään pelkällä ydinminällä. Eikä menneisyyttä murehdita. Jokainen teki mitä taisi ja elämä huolehti lopusta.

Micaelan onnenpäivä

Sukulaistyttöni Micaela juhli vastikään lakkiaisiaan. Kirjoitin korttiin, että jos lahjaksi voisi antaa sanan, minun lahjasanani hänelle olisi Sopusointu. Se on aina ollut lempisanani. Halusin viestittää, että arjen sopusointu on ihan parasta. Rehkiminen ja rentoutus, hulluttelu ja vakavuus, antaminen ja saaminen, ilo-olo ja suru-olo – vastakohdat voimaannuttavat ja niistä oppii aina.

Sinnikkyyttä menestymiseen yleensä tarvitaan, mutta uskon ja väitän, että sopusointu on sittenkin tärkein elämän menestystekijä. Tietoisuus sen voimasta kantaa pitkälle.

Pienten ja suurten yskä

Yskä on hengitysteiden suojareaktio tulehdukselle ja ärsytykselle. Yskän laukaisevat hengitysteiden hermopäätteet, ja sen tehtävänä on poistaa limaa.Yskä on yleinen terveysongelma koko maailmassa.

Puhe ei aina paranna

Elämme terapiayhteiskunnassa. Olemme perusteellisesti sisäistäneet ajatuksen, että ongelmista ja tunnetiloista, varsinkin epämiellyttävistä, on puhuttava. Puhumatta jättäminen on vaarallista. Asiat patoutuvat ihmisen sisälle räjähtääkseen lopulta vahingollisin seurauksin. Epämiellyttäviin tunnetiloihin, rajoja rikkovaan ja vahingoittavaan käyttäytymiseen ja tunne-elämän oireisiin oletetaan olevan löydettävissä jokin syy, joka paljastuisi puhumalla.

Vastustuskykyä ja sienisatoa

Vastustuskyvyn lisääminen on ikuisesti kiehtova aihe. Miten voisi estää nuhanenät, köhät ja kivut – koronasta puhumattakaan? Vanhemmat pähkäilevät teeman kanssa viimeistään silloin, kun on jäätävä kotiin tai on kutsuttava joku lapsia hoitamaan.

Saisinko – vai anna, tänne, heti, mulle?

Pöytätavat-sana ei oikein kuulu arkipuheessa, vaikka syytä olisi. Tärkeän asiakokonaisuuden voisi brändätä tuoreemmaksi jollain kätevällä uudissanalla. Shoppailun ja stailailun käsitteet on opittu nopeasti, miksei jonkun uuden, korvassa kivalta kuullostavan käyttäytymissanankin voisi luoda.

Sukupolvikokemuksia

Sukupolvet samaistuvat omiin ikätovereihin: on koettu samat kouluajat, leikit, ruuat, kulttuurikokemukset, poliittiset tapahtumat ynnä muut. Sukupolville annetut nimet jäsentävät kunkin aikakauden hahmottamista. Emeritusprofessori J.P. Roos on ollut edelläkävijä ja nimittänyt 1900-luvun alusta alkaneet sukupolvet ajan kuvaan sopivilla nimityksillä.