Facebooktwitterlinkedin

Seija Sihvola

Lähes jokaiselle meistä tietty toukokuun viimeinen on ikimuistoinen päivä. Joku uurastus päättyi ja sitä juhlittiin. Perus- tai keskikoulun päättyminen, ammattiin valmistuminen tai ylioppilastutkinto osuivat toukokuun loppuun, ja eikö vain, se oli aurinkoinen ja ah niin ihana päivä!

Muistan, kuinka vuosien ajan ajattelin, että oma 31.5. päiväni oli siihenastisen elämäni paras päivä. Sai valtavasti kukkia, kiitoksen sanoja, kaunista arvostusta, kivan lakin ja päivän päätteeksi vielä hulvatonta hauskanpitoa rakkaiden kavereiden kanssa. Maailma oli niin avoin ja aikuisten oikea elämä alkoi.

No, sittemmin ja tällä elämänkokemuksella voi todeta, että nuoruudessa suunniteltu elämänkäsikirjoitus meneekin aika toisella tavalla. Elämä yllättää, kannattelee, koettelee ja palkitsee. Hyvä kun sitä ei etukäteen tiedä ja hienoa, kun sen ajan kanssa ymmärtää.

Menestys on asia, jota erityisesti nuoruus suunnittelee ja varsinkin silloin, kun koulu-ura päättyy. Maalissa häämöttävät maat ja mannut. Tai huippu-urheilu-ura, maailmankuuluisuus, tieteellinen tai taiteellinen menestys, ihan mitä vaan ihanaa.

Menestys voi olla myös jotain miellyttävää tuntemusta. Kun vuosia sitten kysyin nuorimmaiseltani, joka tuolloin oli 16-vuotias lukionsa aloittanut nuorimies, mitä menestys hänen mielestään tarkoittaa, hän vastasi lyhyesti: ”Menestynyt ihminen on onnellinen, saa tehdä mitä haluaa ja kokee rakkaudessa harmoniaa.”

Aika oivaltavaa ja kaukaa viisasta, eikö? Menestys olikin poikani mielestä jotain, mikä liittyi elämisen tasapainoon ja tyyneyteen.

Kun vanhat koulukaverit kohtaavat, elämässä menestyminen ei ensimmäiseksi tule osallistujille mieleen. Kun tavataan, huomion vievät yleensä hilpeät ikämuutokset. Uurteet ja vyötärön vuosirenkaat ovat osa uutta lookia lähes jokaisella. Trendi jatkuu ja puolivuosisatatapaamisissa aletaan jo kysyä, että kukahan mahdat olla. Eläkeläisiä ei työroolit rasita ja eteenpäin mennään pelkällä ydinminällä. Eikä menneisyyttä murehdita. Jokainen teki mitä taisi ja elämä huolehti lopusta.

Micaelan onnenpäivä

Sukulaistyttöni Micaela juhli vastikään lakkiaisiaan. Kirjoitin korttiin, että jos lahjaksi voisi antaa sanan, minun lahjasanani hänelle olisi Sopusointu. Se on aina ollut lempisanani. Halusin viestittää, että arjen sopusointu on ihan parasta. Rehkiminen ja rentoutus, hulluttelu ja vakavuus, antaminen ja saaminen, ilo-olo ja suru-olo – vastakohdat voimaannuttavat ja niistä oppii aina.

Sinnikkyyttä menestymiseen yleensä tarvitaan, mutta uskon ja väitän, että sopusointu on sittenkin tärkein elämän menestystekijä. Tietoisuus sen voimasta kantaa pitkälle.

Vauvan koliikki koskettaa

Tiedon avulla voidaan kehittää koliikkioireista kärsivien vauvojen hoitoa ja tuottaa työvälineitä neuvolan terveydenhoitajille avuksi perheiden kohtaamiseen.

Miten voin?

Olemme itse minämme tärkein terapeutti ja tukija. Minä olen aina ja alati olemassa minua varten, jonotusvuoroja ei ole.

Haavoitetut äidit

Äidiksi tuleminen on iso muutos, joka vaatii sopeutumista kehon muutoksiin, uudenlaiseen identiteettiin ja uuden perheenjäsenen kanssa elämiseen.

Lasten lihavuus ja kouluterveydenhuollon keinot

Mitä kouluterveydenhuollossa voisi tehdä enemmän tai toisin lasten lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa? Tätä kysymystä lähdettiin selvittämään väitös- tutkimuksen voimin. Tulosten mukaan halua ja tilaisuuksia ei kouluterveydenhuollon toimijoilta puutu.

Raskautta koronan aikaan

Jokainen meistä on kuullut koronatarinoita. Joku niistä pysäyttää kerta heitolla ja heti. Itselleni hätkähdyttävin uutinen oli kuulla kolmen raskaana olevan naisen joutuneen HUS:n alueella teho-osastolle koronatartunnan vuoksi. Heistä kahdelle jouduttiin tekemään sektio äidin ja lapsen pelastamiseksi. Mitään yksityiskohtia en näistä tapauksista tietenkään tiedä, mutta jo niiden ajatteleminen kauhistuttaa.