Facebooktwitterlinkedin

Seija Sihvola

Odottaessani seitsemättä lapsenlastani sain naapuriltani Ritvalta pikkuruiset tossut

Jokaisella meistä on naapureita: seinän takana, pihapiirissä tai kilometrien päässä. Neljä viidestä meistä tervehtii naapureitaan ja liki kaksi kolmannesta vaihtaa kunnon kuulumiset. Kuusi prosenttia kuulemma googlettaa naapureitaan – kenties uteliaisuuttaan.

Omaa naapuruuttaan pääsee myös testaamaan. Vuokra-asuntoja välittävän Saton sivustolla voi tehdä Naapuri-testin, jonka avulla saa selville minkälainen naapuri itse on.  Vaikka hupimielinen testi ei ihan tieteellistä naapuriprofiilia tuotakaan, se toimii  jonkinlaisena naapuruuden herättelijänä. 

Unohdetaan kurja ja riitelevä naapuruus, jonka taustalla saattaa vaania kilpailuhenkisyys ja oikeassaolemisen tarve. Keskitytään sen vastakohtaan. Myönteinen naapuruus kun on halpaa, helppoa, palkitsevaa ja hauskaa. Se alkaa konkreettisesti heti, kun jompikumpi sen aloittaa.

Kymmenvuotinen tuttavuutemme seinänaapurini Ritva Taskulan kanssa on yya:ta: ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa. Avaimet ovat keskiössä, tietenkin. Ritva rukka joutuu antamaan avaimeni lapsenlapsilleni – ja myös lapsilleni – aika usein. Lähijoukkoni sattuu olemaan unohtelevaista ja spontaania sorttia ja myös nälkäisiä (pienet) tai heillä on tarve hakea omia tavaroitaan varastoksi muuttuneesta autotallista.

Avainunohtelijoita olemme Ritvan kanssa joskus myös itse. Ovi naksahtaa kiinni ja samantien muistaa, että ups, avain jäi sisäpuolelle. Kerran poljin kiireesti muutaman kilometrin kotiin, kun Ritva soitti avaimettomana ja hiukan hädissään. Hän puolestaan laajensi naapuriapuaan kilometrin päähän: kun en ollut kotona, vei asunnossani olevat vanhempieni avaimet heidän portaikossaan odottavalle 96-vuotiaalle äidilleni.  Pullakahvit joivat ja hyvä mieli tuli kummallekin.

Olen voinut kuitata naapurini ystävälliset avaintoimistopalvelut kätevällä tavalla. Pudotan aamuisin edellisen päivän Hesarin hänen postiluukkuunsa. Minulta säästyy kierrätyskuormat, hän saa ilmaisen paperilehden lukemisen ilot. On päivittäisestä lehdestään kovin iloinen. Joskus tarvitsen lehden jostain syystä takaisin, silloin saan sen kiitoksin.

Odottaessani seitsemättä lapsenlastani sain eräänä päivänä hellyyttävää huomiota naapuriltani. Oven takana seisoi Ritva pikkuruiset tossut ja Kehtolauluvihko kädessään lapsenlapseni h-hetkeen annettavaksi. Villasukkia ovat saaneet kaikki lapsenlapseni. Lämmintä, kaunista ja kultaista.

Naapuruuden herkkupaloihin kuuluvat tietenkin myös puuttumispyynnöt ja -saamiset. Milloin tarvitsee kananmunan, leivinjauhetta, hitusen vehnäjauhoja, tulitikkuja, pesuainetta, sormipatterin, virkkuukoukun…Toisen meistä kotoa löytyy vaikka mitä, toisen ei ihan kaikkea. Myös kukkienkastelut ovat oma lukunsa, mutta niistä ehkä joskus toisen kerran.

ACE puhutti Lasten terveyskäräjillä

Marraskuun alussa pidettiin valtakunnalliset Lasten terveyskäräjät. Käräjillä käsiteltiin vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen merkitystä lasten hyvinvointiin ja myöhempään elämään. ACE, Adverse Childhood Expriences, puhutti kuulijoita erityisen paljon.

Aika juttu

Aikaa on Suomessa yli vuosisata vilkaistu ranteesta. Nyt ranteeseeni on ilmestynyt muhkea kello, joka on samalla terveysmittarini. Hienolta nimeltään se on GPS-multisporttiurheilukello.

Pu..pu niinkuin punnitus

Perjantaipunnitus on asia, josta olen vuosien varrella puhunut siellä sun täällä. Se ei tietenkään tarkoita, että juuri perjantaissa olisi jotain erikoista olemaan punnituspäivä.

Lisää meitä

Positiivisia suurperheitä olisi hyvä näkyä mediassa enemmän ja ammentaa heiltä käytännön vinkkejä arjesta selviytymiseen.