Seija Sihvola
Ystäväni kertoi minulle tarinan ystävästään. Tarina on tosi, mutta sellaisia sattuu tosi harvoin. Ystäväni ystävä, keski-ikäinen nainen, oli energinen ja aikaansaapa. Oli työiän loppupäässä, mutta virtaa riitti vaikka muille jakaa. Ja itsestään hän oli aina osannut pitää huolta: paino oli normaali, säännöllisiä liikuntaharrastuksia oli, ja kulttuuririennot tuottivat suurta mielihyvää tasapainoisen perhe-elämän ohella.
Ennen viime joulua hän oli tuntenut itsensä voimattomaksi. Olo oli ennen kaikkea uupunut, voimaton ja energia oli poissa. Nainen hakeutui terveyskeskuslääkärin puheille ja verenkuva otettiin. Mitään diagnoosia ei kuitenkaan löytynyt ja nainen palasi ponnettomana kotiin. Kun heikko olo jatkui, nainen meni yksityiseen lääkärikeskukseen, jossa tehtiin 600 euron edestä erilaisia veritutkimuksia. Syy löytyi. Niistä nimittäin selvisi, että hänen D-vitamiinitasonsa eli kalsidioli oli poikkeuksellisen alhainen, kuulemma 35 nmol/l. Hoitona oli tietenkin tehoannos D-vitamiinia ja kaikki oireet alkoivat hävitä hyvin nopeasti.
Noin viidenneksellä työikäisistä naisista kalsidiolin veripitoisuus alittaa puuterajan. Oireita ei kuitenkaan siitä yleensä tule, vaikka keho alkaakin kärsiä. D-vitamiinitutkija, emeritysprofessori Ilari Paakkarin mukaan luusto ei ole ainoa D-vitamiinin säätelykohde. Ainakin 300 geeniä lähes kaikissa elimistön kudoksissa muuttaa ilmentymistään D-vitamiinin vaikutuksesta. Hän on sitä mieltä, että omaa terveyttään turvaavan on hyvä pyrkiä kalsidiolin tasoon yli 75 nmol/l, joka tiedetään tarpeelliseksi luuston terveyden kannalta.
Tein 45-70-vuotiaille naispuolisille ystävilleni pienen kyselyn heidän D-vitamiinipillerien käytöstään. Suositushan on 18-74-vuotiaille 10 mikrogrammaa päivässä jos ei käytetä päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja kalaa 2–3 kertaa viikossa. Yli 75-vuotiaille suositellaan 20 mikrogrammaa ympäri vuoden.
Näin he napsivat:gynekologi 50, fysioterapeutti 25, ravitsemusterapeutti 10, terveydenhoitaja 75, toinen terveydenhoitaja 20, lakimies 10, kotitalousopettaja 0. Itse syön 20 mikrogrammaa lokakuusta toukokuuhun.
On sanottu, että kesäauringon pitäisi riittää takaamaan D-vitamiinin tarpeen jouluun saakka. Sitten tasot alkavat veressä laskea, jos vitamiinia ei lisäravinteena saa. Turvallisinta on siis olla etuviisas ja huolehtia tästäkin asiasta. Kalanmaksaöljykin on vielä olemassa.
Mutta aurinko on onneksi ihmeellinen pelastaja. Kun minäkin juuri nyt paistattelen pari viikkoa Madridin auringossa, annan auringon ilomielin hyväillä kalpeita kasvojani. Mutta hehkutusta otan vain hetkittäin, jotten ala liiaksi punastua.
Puhe ei aina paranna
Elämme terapiayhteiskunnassa. Olemme perusteellisesti sisäistäneet ajatuksen, että ongelmista ja tunnetiloista, varsinkin epämiellyttävistä, on puhuttava. Puhumatta jättäminen on vaarallista. Asiat patoutuvat ihmisen sisälle räjähtääkseen lopulta vahingollisin seurauksin. Epämiellyttäviin tunnetiloihin, rajoja rikkovaan ja vahingoittavaan käyttäytymiseen ja tunne-elämän oireisiin oletetaan olevan löydettävissä jokin syy, joka paljastuisi puhumalla.
Vastustuskykyä ja sienisatoa
Vastustuskyvyn lisääminen on ikuisesti kiehtova aihe. Miten voisi estää nuhanenät, köhät ja kivut – koronasta puhumattakaan? Vanhemmat pähkäilevät teeman kanssa viimeistään silloin, kun on jäätävä kotiin tai on kutsuttava joku lapsia hoitamaan.
Saisinko – vai anna, tänne, heti, mulle?
Pöytätavat-sana ei oikein kuulu arkipuheessa, vaikka syytä olisi. Tärkeän asiakokonaisuuden voisi brändätä tuoreemmaksi jollain kätevällä uudissanalla. Shoppailun ja stailailun käsitteet on opittu nopeasti, miksei jonkun uuden, korvassa kivalta kuullostavan käyttäytymissanankin voisi luoda.
Menestystekijät perheen normaalipainoon
Sirpa Soinin väitöskirja antaa vastauksia tekijöistä, jotka auttavat ylläpitämään normaalipainoa ja pitämään sen vuosien ajan.
Sukupolvikokemuksia
Sukupolvet samaistuvat omiin ikätovereihin: on koettu samat kouluajat, leikit, ruuat, kulttuurikokemukset, poliittiset tapahtumat ynnä muut. Sukupolville annetut nimet jäsentävät kunkin aikakauden hahmottamista. Emeritusprofessori J.P. Roos on ollut edelläkävijä ja nimittänyt 1900-luvun alusta alkaneet sukupolvet ajan kuvaan sopivilla nimityksillä.
Vauvan koliikki koskettaa
Tiedon avulla voidaan kehittää koliikkioireista kärsivien vauvojen hoitoa ja tuottaa työvälineitä neuvolan terveydenhoitajille avuksi perheiden kohtaamiseen.