Pu..pu niinkuin punnitus

Seija Sihvola

Perjantaipunnitus on asia, josta olen vuosien varrella puhunut siellä sun täällä. Se ei tietenkään tarkoita, että juuri perjantaissa olisi jotain erikoista olemaan punnituspäivä. Kunhan olen kertonut omasta, jo useita vuosia kestäneestä tavastani nousta vaálle kerran viikossa, perjantaiaamuisin. Keho paljaana ja mieli uteliaana.

Entä olenko kuuliainen perjantaipunnitsija? No en. Kaikissa säännöissä hauskintahan on se, että ne voi joskus jättää noudattamatta ja tuntea mielihyvää säännön rikkomisesta. Pepu unohtuu minultakin erityisesti silloin, kun edellisenä iltana olen syönyt jotain tuhdimpaa tai liikunta on jäänyt vähäisemmäksi. Sellaisena perjantaiaamuna on ihanaa todeta, että huihai, ensi viikolla sitten. Hotelleissa ja veneessä ei ole vaakaa, ja silloin, voi voi, punnitus on ihan pakko jättää väliin.

Viikoittaisessa punnituksessa on kuitenkin hirveästi järkeä. Se on parasta itsekontrollia, josta on sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä suurta terveyshyötyä. Paino, eikä varsinkaan sen nousu, tule koskaan yllätyksenä, ja homma pysyy hanskassa.

Kaikille tuttua on, että silmien eteen ilmestyvään painolukemaan liittyy harmituksia. Ei riitä, että osaamme pelkästään peiliin katsomalla ja tutun habituksemme avulla tunnistaa suurin piirteisen painomme. Paino heittelehtii, lähes poikkeuksetta, parin kilon marginaalilla.

Syitä ja selityksiä on. Kehon päivittäiseen painolukemaan vaikuttaa ruuansulatuskanavassa etenevän massan määrä. Kun kaikki se esimerkiksi vatsataudissa poistuu, paino putoaa jo sen vuoksi heti muutaman kilon. Päälle tulee vielä mahdollinen nestevajaus. Parin päivän paastossa käy samoin.

Tutkijat kertovat, että ulosteen paino on keskimäärin noin 150 grammaa vuorokaudessa, mutta vaihteluväli on todella suuri. Kuidunsyöjät tuottavat tavaraa paljon enemmän kuin niukasti kuituruokaa syövät.

Vähemmän osataan ajatella sitä, että kehon painoon vaikuttaa myös elimistön hiilihydraatti- eli glykogeenivarastot ja niihin sitoutunut vesi. Kun kehossa on yhteensä noin puoli kiloa glykogeenia maksassa ja lihaksissa – liikuntaa runsaasti harrastavilla sitä on vieläkin enemmän – jokainen gramma glykogeenia sitoo itseensä kolme grammaa vettä. Kun glykogeenivarastot ovat ihan tyhjät vaikka ketogeenisen syömisen jäljiltä, kehosta on poistunut nopeasti pari kiloa nestettä. Glykogeenivarastot hupenevat myös pitkissä liikuntasuorituksissa, mutta koska glykogeenistä saadaan nopeaa glukoosi-energiaa, liikunnan aikana tankataan hiilihydraattipitoista nestettä.

Vakaa paino helpottaa elämää ja normaalilla painoindeksin alueella oleminen edistää terveyttä. Nuoruuden painoa voi muistella ja tehdä siihen vertailuja: minkälainen elämän painopolku on ollut. Synnyttäneet naiset voivat kaivaa esiin suuria tunteita herättävän äitiyskortin ja katsoa, mitä terveydenhoitaja siihen ensimmäisellä neuvolakäynnillä kirjoitti. Totuuden kirjoitti. Mapu, Tipu, Kepu (huom kaikki kepulaiset!)Topu, Pepu, Lapu, Supu – siitä vaan valitsemaan. Minä siirryn ehkä Tipuun, tai ehkä Supuun, katsotaan nyt.