Seija Sihvola
Kevät tuo ilon (kuvaaja Christer Mäkelä)
Jokainen meistä on kuullut koronatarinoita. Joku niistä pysäyttää kerta heitolla ja heti. Itselleni hätkähdyttävin uutinen oli kuulla kolmen raskaana olevan naisen joutuneen HUS:n alueella teho-osastolle koronatartunnan vuoksi. Heistä kahdelle jouduttiin tekemään sektio äidin ja lapsen pelastamiseksi. Mitään yksityiskohtia en näistä tapauksista tietenkään tiedä, mutta jo niiden ajatteleminen kauhistuttaa. Kun vatsallamakuu helpottaa tehohoitoa, on se mahdollistettava keinolla millä hyvänsä.
HUS:n apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalaisen mukaan sairaala- ja tehohoitoon joutuu nyt lisääntyvästi raskaana olevia ja juuri synnyttäneitä potilaita. Brittimuunnokseksi kutsuttu virusmutaatio on Ruotsalaisen mukaan jopa 50 prosenttia herkemmin tarttuva aiempaan virukseen verrattuna.
Faktojen ympäröiminä jokainen meistä joutuu tekemään omat koronakäyttäytymispäätöksensä itsen ja muiden suojelemiseksi. Raskaanaolevien kohtaamiseen on pakko alkaa kiinnittää erityisestä huomiota. Minä opin sen läksyn pelästyksen kautta.
Van Goghin aikalaiset elivät monenlaisten tartuntatautien pelossa
Olin eräänä perjantaina iltatilaisuudessa, jossa raskauden puolivälissä oleva, terve ja huippukunnossa oleva odottava äiti oli hyväntuulinen ja olotilastaan onnellinen. Pieni poppoomme piti pitkät turvavälit ja hygieniasta huolehdittiin. Uutisia raskausajan koronariskeistä ei vielä silloin tiennyt meistä kukaan.
Seuraavana tiistai-iltana minulle tuli vilunväristyksiä, päätäni särki ja pahaolo teki tuloaan. Yöllä alkoivat paniikkiajatukset ja mietin menneitä päiviä. Olin tullut perjantaina lentokoneella Lapista ja sen jälkeen ollut lähinnä kotona perjantai-illan tapaamista lukuunottamatta. Aloin pohtia ennen kaikkea reilun tunnin kestänyttä lentoani Helsinkiin, sitten kaikkia tapaamiani ihmisiä viimeisen neljän päivän aikana. Yllättävästi heitä riitti: maskittomien lähinaapurien kohtaamiset portaikossa, vanhempieni kakkosrokotukseen liittyvä tapaaminen, huonekalujen kotiinkuljettajat ja ruokakaupan asiakkaat ja henkilöstö.
Helpotukseni oli suuri kun keskiviikkoaamuna olin ihan oireeton ja täysin terve. Koronavuoden aikana olen kolmesti kokenut täsmälleen saman: potenut illalla jotain ja aamulla en mitään. En tälläkään kertaa lähtenyt koronatestiin. Onko tällainen mielen ailahdusta vai flunssan poikasta, sitä en tiedä.
Ihailemani Gabriel Garcia Marquesin kirjan Rakkautta koleran aikaan aion kyllä lukea uudestaan. Kirjassa vanhukset rakastuvat ja sekoilevat. Mutta mitä 35 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa puhuttiinkaan kolerasta, se kiinnostaa nyt oikein kovasti.
Kolera tai korona, mielet kuohuvat
Lue myös aiemmin julkaistuja Seija Sihvolan blogitekstejä.
Miten voin?
Olemme itse minämme tärkein terapeutti ja tukija. Minä olen aina ja alati olemassa minua varten, jonotusvuoroja ei ole.
Ruusun ostamattomuus – mitä syvää se kertoo
Mikä käsittämätön ero ja voima: ruusun ostaminen – ruusun ostamattomuus. Ilo ja ilottomuus, parin euron päässä toisistaan!
Eilisen ja tämänpäivän vegetaaritutkimusta
Kasvisruoka koukuttaa monista eri syistä. Myös lapset ja nuoret syövät sitä enenevässä määrin.Tuore lasten kouluruokavertailu osoitti, että kasvispainotteisen ruuan syömisestä on monia terveyshyötyjä. Tyydyttyneen rasvan osuus ruokavaliossa automaattisesti alenee ja kuitujen saanti lisääntyy.
KYSELE, KUUNTELE ja PUHU vasta sitten
”Kuinka riippuvaisia olemmekaan toisistamme ja toistemme huomioimisesta. Tämä toivottavasti pysyy mielissämme pitkään.”
Terveyden polku vie hyvää kohti
Lapsen suoja on vanhemman viisaus. Lapsen terveys edistyy vanhemman osaamisesta. Nykyisessä Suomessa nuoret aikuiset, tulevat vanhemmat…
Sanan ja valon iloa
Hyvillä sanoilla vaikutetaan. Kun hyvät sanat tulevat lihaksi, alkaa tapahtua. Yle on kutsunut meitä kaikkia hyväntekeväisyyden Lahjoita puhetta -talkoisiin.
Lapsen terveysrutiineista voimaa
Pieni kuusivuotias jalkapalloilija kiitti uunituoreesta, itse leipomastaan pullasta ja ilmoitti samalla, ettei halua syödä niitä enempää.
Seura, peli, nuoruus ja tango
Katsoin kahden päivän välein kaksi elokuvaa, joiden raamit olivat samanlaiset. Molemmissa elokuvissa käsikirjoittajana ja ohjaajana oli sama henkilö.
Me ollaan samanlaisia isoäitejä – kaikki
Vuonna 1890 syntynyt isoäitini Katariina, isäni äiti, oli huutolaislapsi. Hänet myytiin huutokaupalla alimman hoitotarjouksen tehneelle.
Yhdessäolon taikaa
Kun toisilleen tuntematon porukka elää yhdessä ahtaassa tilassa, kuten vaikka teltassa, pikku mökissä tai veneessä, paljastuu mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Kertomusten jumissa ja lumossa
Toukuun lopussa olin yhtäaikaa kolmen tarinan lumossa ja jumissa. Tarinat ympäröivät minut ja pitivät otteessaan, päivästä toiseen.
Ennakoi tuleva tilanne
Vastikään tapahtui kaksi uhkaavaa tilannetta, joista toisessa olin osallisena. Molemmat uhkatilanteet olisi voitu välttää ennakoinnilla.
Halit takaisin!
Minulla on monta likisukulaista. He ovat kaikki niin kovin tärkeitä, että nyt, kun ei saa olla lähellä, koskemattomuus piinaa.
Suojelevat kädet
Käsillä on valtaa ja käsissä piilee vaara. Koronakriisi on kääntänyt katseet maailman ihmisten käsiin. Meidän ja heidän. Olemme jo tottuneet siihen, että uuden viruksen väijyessä käsien pesemisen tärkeys nostetaan ykköskeinoksi viruksen nujertamiseksi.
Naapuruuden herkkupalat
Jokaisella meistä on naapureita: seinän takana, pihapiirissä tai kilometrien päässä. Neljä viidestä meistä tervehtii naapureitaan ja liki kaksi kolmannesta vaihtaa kunnon kuulumiset. Kuusi prosenttia kuulemma googlettaa naapureitaan – kenties uteliaisuuttaan.
Kulttuurielämyskisan voittajat
Lehdessä ollut kokoomajuttu kulttuurielämysten yhteenvedosta innosti väkisinkin katsomaan asiaa myös omasta vinkkelistä. Minkä 2010-luvun kulttuurielämyksen nostaisin itse ylitse muiden? Mikä jätti minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että se peittoaisi muut kokemukset mennen tullen?
Aika juttu
Aikaa on Suomessa yli vuosisata vilkaistu ranteesta. Nyt ranteeseeni on ilmestynyt muhkea kello, joka on samalla terveysmittarini. Hienolta nimeltään se on GPS-multisporttiurheilukello.
Pu..pu niinkuin punnitus
Perjantaipunnitus on asia, josta olen vuosien varrella puhunut siellä sun täällä. Se ei tietenkään tarkoita, että juuri perjantaissa olisi jotain erikoista olemaan punnituspäivä.
Lisää meitä
Positiivisia suurperheitä olisi hyvä näkyä mediassa enemmän ja ammentaa heiltä käytännön vinkkejä arjesta selviytymiseen.
Aitoa luontoa vaikka boksissa
Luin partiolaisten Suomen luonnon päivänä järjestämästä Johtajatulet metsäseminaarista. Metsäeksotiikka näytti kirvoittavan sekä huippujohtajia että tuhansia kuuntelevia partiolaisia. Sitten siirryin Suomen luonnon päivän sivustolle.
Huolensa kullakin, mutta yhteishuoli on suurin
On pikku huolia ja on suuria huolia. Ja kaikenkokoisia huolimurheita siltä väliltä. Minä mietin juuri nyt, että kuihtuvatko tomaattini mökillä pitkän hellejakson seurauksena. Yksi lapsenlapsistani on huolissaan kanistaan, joka söi eilen pussilisen irtokarkkeja.
Värirakkautta
Värirakkaus jakaa meitä ihmisiä. Osa ei voi elää ilman voimakkaita värejä ympärillään, osa haluaa oleskella vain valkoisessa maisemassa.
Menestyksen mallinnusta
Lähes jokaiselle meistä tietty toukokuun viimeinen on ikimuistoinen päivä. Joku uurastus päättyi ja sitä juhlittiin.
Kasvun lumo
Kun 1960-luvulla olin juuri aloittanut oppikoulun, opin jotain, mistä en ollut ikinä kuullut mitään. Biologian opettajamme, vastavalmistunut nuorimies, kirjoitti liitutaululle suurikokoisin kaunokirjaimin salaperäisen yhtälön: vesi+hiilidioksidi=tärkkelys+happi.
Salattu sinuus
Uskon ja väitän, että jokaisella meistä on lähipiirissään henkilö tai henkilöitä, joilla on suuri ja mystinen salattu sisin. Ääripäissään salattu sisin voi kohdistua suunnattomaan hyvän- tai karmeaan pahantekemiseen.
Opettavainen tarina
Ystäväni kertoi minulle tarinan ystävästään. Tarina on tosi, mutta sellaisia sattuu tosi harvoin. Ystäväni ystävä, keski-ikäinen nainen, oli energinen ja aikaansaapa.
Elinikäinen ystävyys – mikä voimavara!
Kun kaksivuotiaana kohtaa kaverin lastentarhassa – siis nykyisessä päiväkodissa, jatkaa tapaamista kansakouluiässä, tekee kepposia oppikoulussa, jakaa aikuisvuosien ilot, surut, onnet ja huolet, voi varmuudella puhua kestoystävyydestä.
Ikääntymisen suojaa
Ilmiöoppiminen on opetussuunnitelman käsite ja nykypedagogiikan työväline. Ilmiövoima voisi puolestaan olla yhden ainoan yksittäisen ilmiön mediassa aikaansaama jättireaktio
Tahdon aika
On vuoden viimeinen päivä. Se on kiehtova hiljentymispäivä inventoida mennyttä ja visioida tulevaa. Rajapinta-hetkien pohdinnassa on jotain lumoavaa: mitä tuli tehtyä, koettua, aikaansaatua, mokattua, tunnettua. Kuinka paljon kaikkea mahtuu yhteen vuoteen…
Ekologinen elämäntapa
Neljännesvuosisata sitten, vuonna 1992 annoin tämän haastattelun Säkylän sanomiin. Iloisena voin todeta, kuinka tuore sen sanoma on edelleen.