Facebooktwitterlinkedin

Seija Sihvola

Helsingin Sanomissa kerrottiin vastikään hurja tarina vuokra-asunnon muuttumisesta kaatopaikaksi. Äiti lapsineen uuvahti, ja niin kotiin kertyi, joko tahallaan tai tahattomasti, kaikki mahdollinen, koirankakasta kananmunakuoriin. Tilanne riistäytyi käsistä ja lopulta äiti pakeni paikalta jättäen haisevan kodin omilleen. Naapurit alkoivat reagoida hajuhaittoihin ja lopulta asian karmaisevuus paljastui myös asunnon omistajalle. Ihan pienellä siivousurakalla ei tapauksesta selvitty.

Siivoaminen ja tavaroiden järjestely on jossain määrin välttämätöntä, muuten seuraa kaaos. Siivouspolitiikassa on onneksi ihanan vapaat säännöt: minimilläkin pärjää ja omat standardit ratkaisevat.  Asteikolla sata siivooja-sijoituksemme määräytyy luonteemme, geeniemme, olosuhteiden tai sattumien summana. Toisessa ääripäässä on esimerkkiäitimme ja toisessa päässä siivousaddikti. Valtaosa meistä on varmaan jossain puolessa välissä.

Siivous terapiana pitäisi kuitenkin nostaa arvoonsa. Vain kokemuksen kauttaa kun ymmärtää, että siivous on myös sielun terapiaa. Kokemusta on.

Olen siivouksesta virtaa saavan äidin tytär. 95-vuotiaana äitini edelleen moppaa, pyyhkii, pyykkää ja viikkaa, lähes joka päivä. 94-vuotias isäni peesaa ja auttaa minkä voi. Siivooja heillä kyllä muutaman kerran kuukaudessa käy, mutta laatu ei aina vastaa tilaajien toiveita.  Esimerkiksi matot pitäisi tampata ulkona joka kerta ja ylähyllytkin pyyhkiä. Jo vuosia olemme sisareni kanssa yrittäneet viestittää vanhemmillemme, että ihan kaikkea ei tarvitse niin usein putsata eikä ikkunoita pestä montaa kertaa vuodessa.

Keskivertosiivoojana minulle on aina riittänyt viikkoimurointi, vessanpesu ja pintapyyhkäisyt. Siinä se ja sillä siisti. Mutta mitä löydän itseni tekemästä, kun mieli on apea? Huomaan, että kaikkein terapeuttisinta onkin tyhjentää komerot ja laatikot, heittää suuri osa tavaroista kierrätykseen ja järjestellä loput tavarat ihan uudella tavalla. Tai vetää ikkunat lastalla riuskasti puhtaiksi  – kuinka voimaannuttavaa!

Huomaan, että siivousasenteeni on pikku hiljaa muuttumassa.  Äiti, taidat olla oikeassa: siivoaminen ja tavaroiden järjestely on halpaa lystiä ja parantavaa puuhaa. Suosittelen sitä jatkossa kaikille. Mutta en ehkä nyt kesäkuukausina, sitten vasta syksymmällä.

Haavoitetut äidit

Äidiksi tuleminen on iso muutos, joka vaatii sopeutumista kehon muutoksiin, uudenlaiseen identiteettiin ja uuden perheenjäsenen kanssa elämiseen.

Lasten lihavuus ja kouluterveydenhuollon keinot

Mitä kouluterveydenhuollossa voisi tehdä enemmän tai toisin lasten lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa? Tätä kysymystä lähdettiin selvittämään väitös- tutkimuksen voimin. Tulosten mukaan halua ja tilaisuuksia ei kouluterveydenhuollon toimijoilta puutu.

Raskautta koronan aikaan

Jokainen meistä on kuullut koronatarinoita. Joku niistä pysäyttää kerta heitolla ja heti. Itselleni hätkähdyttävin uutinen oli kuulla kolmen raskaana olevan naisen joutuneen HUS:n alueella teho-osastolle koronatartunnan vuoksi. Heistä kahdelle jouduttiin tekemään sektio äidin ja lapsen pelastamiseksi. Mitään yksityiskohtia en näistä tapauksista tietenkään tiedä, mutta jo niiden ajatteleminen kauhistuttaa.

Eilisen ja tämänpäivän vegetaaritutkimusta

Kasvisruoka koukuttaa monista eri syistä. Myös lapset ja nuoret syövät sitä enenevässä määrin.Tuore lasten kouluruokavertailu osoitti, että kasvispainotteisen ruuan syömisestä on monia terveyshyötyjä. Tyydyttyneen rasvan osuus ruokavaliossa automaattisesti alenee ja kuitujen saanti lisääntyy.