Facebooktwitterlinkedin

Seija Sihvola

Helsingin Sanomissa kerrottiin vastikään hurja tarina vuokra-asunnon muuttumisesta kaatopaikaksi. Äiti lapsineen uuvahti, ja niin kotiin kertyi, joko tahallaan tai tahattomasti, kaikki mahdollinen, koirankakasta kananmunakuoriin. Tilanne riistäytyi käsistä ja lopulta äiti pakeni paikalta jättäen haisevan kodin omilleen. Naapurit alkoivat reagoida hajuhaittoihin ja lopulta asian karmaisevuus paljastui myös asunnon omistajalle. Ihan pienellä siivousurakalla ei tapauksesta selvitty.

Siivoaminen ja tavaroiden järjestely on jossain määrin välttämätöntä, muuten seuraa kaaos. Siivouspolitiikassa on onneksi ihanan vapaat säännöt: minimilläkin pärjää ja omat standardit ratkaisevat.  Asteikolla sata siivooja-sijoituksemme määräytyy luonteemme, geeniemme, olosuhteiden tai sattumien summana. Toisessa ääripäässä on esimerkkiäitimme ja toisessa päässä siivousaddikti. Valtaosa meistä on varmaan jossain puolessa välissä.

Siivous terapiana pitäisi kuitenkin nostaa arvoonsa. Vain kokemuksen kauttaa kun ymmärtää, että siivous on myös sielun terapiaa. Kokemusta on.

Olen siivouksesta virtaa saavan äidin tytär. 95-vuotiaana äitini edelleen moppaa, pyyhkii, pyykkää ja viikkaa, lähes joka päivä. 94-vuotias isäni peesaa ja auttaa minkä voi. Siivooja heillä kyllä muutaman kerran kuukaudessa käy, mutta laatu ei aina vastaa tilaajien toiveita.  Esimerkiksi matot pitäisi tampata ulkona joka kerta ja ylähyllytkin pyyhkiä. Jo vuosia olemme sisareni kanssa yrittäneet viestittää vanhemmillemme, että ihan kaikkea ei tarvitse niin usein putsata eikä ikkunoita pestä montaa kertaa vuodessa.

Keskivertosiivoojana minulle on aina riittänyt viikkoimurointi, vessanpesu ja pintapyyhkäisyt. Siinä se ja sillä siisti. Mutta mitä löydän itseni tekemästä, kun mieli on apea? Huomaan, että kaikkein terapeuttisinta onkin tyhjentää komerot ja laatikot, heittää suuri osa tavaroista kierrätykseen ja järjestellä loput tavarat ihan uudella tavalla. Tai vetää ikkunat lastalla riuskasti puhtaiksi  – kuinka voimaannuttavaa!

Huomaan, että siivousasenteeni on pikku hiljaa muuttumassa.  Äiti, taidat olla oikeassa: siivoaminen ja tavaroiden järjestely on halpaa lystiä ja parantavaa puuhaa. Suosittelen sitä jatkossa kaikille. Mutta en ehkä nyt kesäkuukausina, sitten vasta syksymmällä.

Halit takaisin!

Minulla on monta likisukulaista. He ovat kaikki niin kovin tärkeitä, että nyt, kun ei saa olla lähellä, koskemattomuus piinaa.

Suojelevat kädet

Käsillä on valtaa ja käsissä piilee vaara. Koronakriisi on kääntänyt katseet maailman ihmisten käsiin. Meidän ja heidän. Olemme jo tottuneet siihen, että uuden viruksen väijyessä käsien pesemisen tärkeys nostetaan ykköskeinoksi viruksen nujertamiseksi.

Naapuruuden herkkupalat

Jokaisella meistä on naapureita: seinän takana, pihapiirissä tai kilometrien päässä. Neljä viidestä meistä tervehtii naapureitaan ja liki kaksi kolmannesta vaihtaa kunnon kuulumiset. Kuusi prosenttia kuulemma googlettaa naapureitaan – kenties uteliaisuuttaan.

Meitä suojaavat bakteerit sekä suussa että suolistossa

Hyvinvointimme kannalta on oleellista säilyttää koko kehoa suojaavat ja ei-toivottujen bakteerien lisääntymistä estävät hyödylliset bakteerit niin suussa kuin suolistossakin. Juuri nyt suolistomikrobisto on yksi kiinnostavimmista terveyteen liittyvistä tutkimusalueista maailmanlaajuisesti.