Facebooktwitterlinkedin

Seija Sihvola 

Kun kaksivuotiaana kohtaa kaverin lastentarhassa – siis nykyisessä päiväkodissa, jatkaa tapaamista kansakouluiässä, tekee kepposia oppikoulussa, jakaa aikuisvuosien ilot, surut, onnet ja huolet, voi varmuudella puhua kestoystävyydestä.

Ritva ja minä ollaan kestoystäviä ja aivan varmasti tappiin saakka. Yli kuusikymmentä vuotta jatkunut ystävyystarinamme ei nimitäin hevillä kaadu. Jos tarinan loppupäässä emme vaikka enää kuule tai näe toisiamme, tulemme sovitusti käyttämään kosketuskonstia kommunikointiin.

Molemmilla meillä on isosiskot, mutta me olemme mielestämme onnekkaasti pikkusiskoja. Erivapaudet kun pikkusiskoilla ovat erilaiset kuin isosiskoilla – tai ainakin olivat, nuorempana. Nyt erot ovat tosin tasoittuneet ja vetovastuutkin välillä vaihtuneet.

Elämänraportteja jaetaan milloin missäkin – useimmiten jossain krouvissa. Pohditaan sitä sun tätä ja vähän vielä muuta. Vakioteemoja vuosien saatossa ovat olleet miehet, lapset, vanhemmat, työ, opiskelu, harrastukset, raha ja reissut. Sairauksista ei niinkään jakseta vääntää, enemmän pohditaan terveyspuolta – siis siitä, miten sitä oikein voisi ylläpitää.  

Intiimit asiat ovat aina olleet parasta yhteistä jaettavaa. Lapsina ostettiin yhdessä –  ja ihan kipsissä –  ekat rintaliivit ja vähän vanhempana jaettiin salakokemukset olutkokeiluista. Ritva myös opetti minulle parvekkeella, miten tupakkaa poltetaan. Suun pitää olla ihan täynnä figarolpastilleja ja sitten puhalletaan savu ulos huulet kauniin pyöreästi. Sormien pitää olla somasti pystyssä. Sitä lajia sitten harrastin pari vuotta,  vanhemmilta salaa tietenkin. Seksiasiat olivat kaikkien pyhintä jaettavaa. Mutta niitä ei tietenkään kerrottu, eikä kerrota, kenellekään.

Ihmissuhdeammattilaiset korostavat ystävyyden monenlaista tärkeyttä ja suurta voimavaraa esimeriksi yksinäisyyden torjunnassa. Ystävyys on terapiaa ja tukea ja siten myös suuri yhteiskunnallinen säästökoneisto. Ammattilaiset myös viisaasti muistuttavat, että ystävyys vaatii vaivannäköä, ajan satsausta toiseen ihmiseen. Lapsuuden ystäviin voi saada facebookin kautta yhteyttä, aina kannattaa kokeilla.

Myös viralliset juhlapäivät voivat tukea ystävyyden vaalimista ja muistuttaa ajan antamisen tärkeydestä. Helmikuun Ystävänpäivä ja maaliskuun Kansainvälinen naistenpäivä toimivat hyvinä yhteydenottosyinä.

Mekin tapasimme Ritvan kanssa Ystävänpäivänä nyt helmikuussa. Onneksemme kaverikuva napattiin vasta loppuillasta ja onneksi se on vähän epätarkka. Sellaisista kuvista me tykätään jostain syystä tosi paljon.

Sukupolvikokemuksia

Sukupolvet samaistuvat omiin ikätovereihin: on koettu samat kouluajat, leikit, ruuat, kulttuurikokemukset, poliittiset tapahtumat ynnä muut. Sukupolville annetut nimet jäsentävät kunkin aikakauden hahmottamista. Emeritusprofessori J.P. Roos on ollut edelläkävijä ja nimittänyt 1900-luvun alusta alkaneet sukupolvet ajan kuvaan sopivilla nimityksillä.

Vauvan koliikki koskettaa

Tiedon avulla voidaan kehittää koliikkioireista kärsivien vauvojen hoitoa ja tuottaa työvälineitä neuvolan terveydenhoitajille avuksi perheiden kohtaamiseen.

Miten voin?

Olemme itse minämme tärkein terapeutti ja tukija. Minä olen aina ja alati olemassa minua varten, jonotusvuoroja ei ole.

Haavoitetut äidit

Äidiksi tuleminen on iso muutos, joka vaatii sopeutumista kehon muutoksiin, uudenlaiseen identiteettiin ja uuden perheenjäsenen kanssa elämiseen.

Lasten lihavuus ja kouluterveydenhuollon keinot

Mitä kouluterveydenhuollossa voisi tehdä enemmän tai toisin lasten lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa? Tätä kysymystä lähdettiin selvittämään väitös- tutkimuksen voimin. Tulosten mukaan halua ja tilaisuuksia ei kouluterveydenhuollon toimijoilta puutu.