Luonnosta hyvää oloa

Luonto tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia lasten ja nuorten sekä perheiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.

Säännöllisesti luontoyhteyteen hakeutuvat vanhemmat, joiden luontosuhde on vahva, todennäköisesti vievät myös lapsensa luontoon. Kaupungistumisen myötä kuitenkin luonnossa oleskelu on aiempaa vähäisempää, eikä yhteys luontoon mahdollistu kaikille lapsille. Syynä voivat olla perheen tottumukset tai vanhempien pelot luontoympäristöä kohtaan. Usein pelot, kielteiset tunteet ja ennakkoluulot hälvenevät ammattilaisen jakaman tiedon ja ohjattujen luontokäyntien myötä. (1)

Terveydenhuollon ammattilainen voi perheitä kohdatessaan jakaa tietoa luontohyvinvoinnista ja konkreettisin esimerkein opastaa ja rohkaista perheitä luontoon. Pieni lapsi ja koululainen tarvitsee vielä aikuisen tukea luonnossa kulkemiseen. Siksi ohjaus suunnataan ensisijaisesti vanhemmille. Tutussa ympäristössä myös lapsi osaa kulkea ja toimia, ja tällöin onkin ikätasoisesti suotavaa antaa lapsen tutkia ympäristöään uteliaana ja vapaasti, sovittuja rajoja ja toimintaohjeita noudattaen.

Tutkitusti myönteisiä vaikutuksia

Luonto vaikuttaa positiivisesti terveyteen monin eri tavoin ja eri mekanismien kautta. Ne voivat vaikuttaa samanaikaisesti, mutta myös eri tavoin erilaisissa ympäristöissä. Ihmisen ei tarvitse olla ”luontoihminen” hyötyäkseen luonnosta, sillä osa luonnon hyvinvointivaikutuksista on tahdosta riippumattomia ja aistikokemukset ovat olennaisia. (2) 

Terveyshyötyihin vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kuten ikä, terveydentila ja ihmisen oma luontosuhde, sekä luontokontaktien määrä ja kuinka usein luonnossa käydään. (3) Luontoympäristöstä saadaan lyhytkestoisia ja pidempiaikaisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia (4).

Luonto on hyvin virikkeinen aistiympäristö, mutta toisin kuin erilaisten ruutujen kautta saatu kuormittava ja stressaava informaatiotulva, luonnosta tulevat viestit elvyttävät, rauhoittavat ja auttavat meitä palautumaan. (10) 

Oppimisympäristönäkin luonto on yliveto. Perinteisen lajintunnistuksen lisäksi luonnossa voi opetella värejä, muotoja, kirjaimia ja laskemista.

Luontoympäristö mahdollistaa myös osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen muiden ihmisten kanssa. Perheenjäsenet ovat kenties luonnossa enemmän läsnä toisiaan varten, kuin keskellä arjen kiireitä ja askareita. Luonnossa toiminnan ohella on helpompaa ottaa puheeksi myös syvällisiä ja vaikeita aiheita sekä näyttää ja sietää hankalia tunteita. (1,2)