Pääkirjoitus

Muutos on pysyvää, mutta sen suunta on meidän käsissämme

Muutos kulkee aina mukanamme. Yksilön elämässä se näkyy raskauksien ja lapsivuodeaikojen siirtymissä, lapsen kasvussa ja nuoren kehityksen käänteissä. Yhteiskunnassa muutos heijastuu väestörakenteeseen, palveluiden uudistuksiin ja arjen käytäntöihin. Neuvola- ja kouluterveydenhuollon työ on jatkuvaa tasapainoilua sen välillä, mikä muuttuu ja mikä pysyy. Ennen kaikkea pohdimme, miten voimme tukea perheitä muutosten keskellä.

Tässä lehdessä muutosta tarkastellaan monista näkökulmista. Vauvamyönteisyysohjelma haastaa neuvolatyötä arvioimaan uudelleen tuttuja toimintatapoja. Uudelleensynnyttäjien synnytyspelon kohtaaminen muistuttaa, että yksilön kokemus voi muuttua kerta kerralta. Seksuaalikasvatuksen kokonaisvaltaisuus kertoo sukupolvien ja yhteiskunnan arvojen muutoksesta. Luonto ja liikunta puolestaan tarjoavat pysyvyyttä ja voimaa, jotka auttavat sopeutumaan elämänvaiheiden vaihteluihin.

Muutos on myös rakenteellista. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus koskettaa koko kouluyhteisöä. Perhevapaajärjestelmä ohjaa suuntaa kohti vanhemmuuden tasa-arvoa. Väestön monimuotoistuminen näkyy niin synnyttäjien taustoissa kuin lasten ja nuorten kokemuksissa. Samalla tutkimustieto antaa meille eväitä: pienissä sairaaloissa syntyminen on edelleen turvallista, rokotteet suojaavat vastasyntyneitä ja hyvinvointimittarit voivat tukea synnyttäjän jaksamista.

Muutos herättää usein epävarmuutta. Mutta se on myös mahdollisuus pysähtyä ja kysyä: mitä haluamme säilyttää, mitä uudistaa, mitä vahvistaa? Kun perheiden arjen rinnalla kulkevat ammattilaiset ottavat muutoksen vakavasti, mutta eivät pelkästään uhkana vaan myös mahdollisuutena, syntyy uusia polkuja hyvinvointiin.

Tämän lehden kirjoitukset osoittavat, että muutoksen ytimessä on aina ihminen: Vauva, joka syntyy perheeseen. Nuori, joka etsii paikkaansa yhteisössä. Vanhempi, joka kaipaa tukea. Ja ammattilainen, joka uskaltaa uudistua ja oppia.

Eeva Itkonen