Synnytyspelon hoito on sattumanvaraista - Neuvola ja kouluterveys -lehti

Neuvolan terveydenhoitaja on avainroolissa pelon tunnistamisessa ja hoidossa

Synnytyspelko on yleistynyt Suomessa, ja erityisesti uudelleensynnyttäjien pelko jää usein vaille asianmukaista hoitoa. Vaikka tutkimus aiheesta on ollut vilkasta, se on keskittynyt ensisynnyttäjien pelkoon ja sen hoitamiseen. Uudelleensynnyttäjien synnytyspelon tutkimus ja siten hoito ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Erilaisia vaihtoehtoja pelon hoitoon on kuitenkin olemassa.

Hoitamattoman pelon vakavat seuraukset

Synnytyspelko on lisääntynyt Suomessa merkittävästi kuluneen vuosikymmenen aikana. Kun vuonna 2014 raskaana olevista 5 prosenttia sai synnytyspelkodiagnoosin, vuonna 2024 osuus oli jo 12 prosenttia.

Synnytyspelko on monimuotoinen ilmiö, jossa jokainen pelkäävä odottaja on yksilö. Pelko on subjektiivinen tunne, jossa pelon kohteita voivat olla muun muassa kipu, toimenpiteet, kehon vaurioituminen, vauvan menehtyminen, mutta pelkoa aiheuttavat myös itsemääräämisoikeuden tai hallinnantunteen menettäminen sekä huonot kohtaamiset ammattilaisten kanssa, kuten yksi tutkimukseeni osallistunut uudelleensynnyttäjä kuvaa:

”Minulla on pelko hallinnan menetyksestä, hallitsemattomasta kivusta ja kuitenkin turhan puuttumisen negatiivisista vaikutuksista. Pelottaa vauvan koko (aiemmin suuria vauvoja) ja mahdollinen tarjontavirhe. Minua pelottaa, että pelkojani vähätellään ja ylitseni kävellään.”

Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että synnytyspelolle altistavat mielenterveyden häiriöt, yksinhuoltajuus, seksuaaliväkivallan uhriksi joutuminen ja etenkin uudelleensynnyttäjien kohdalla aiempi huono tai traumaattinen synnytyskokemus. Nämä riskitekijät olisi tärkeä huomioida, kun kysytään odottajalta neuvolassa tulevaan synnytykseen liittyvistä ajatuksista ja tunteista.

Synnytyspelolla voi olla vakavia ja jopa peruuttamattomia seurauksia niin synnyttäjälle, vauvalle, perheelle kuin yhteiskunnallekin. Hoitamattomana synnytyspelko voi lisätä riskiä muun muassa synnytyksen jälkeiseen masennukseen, varhaisen vuorovaikutuksen haasteisiin sekä lapsen kognitiivisen ja motorisen kehityksen poikkeamiin. Se voi myös johtaa traumaattiseen synnytyskokemukseen ja vaikuttaa osaltaan syntyvyyden laskuun. Tämän vuoksi synnytyspelon hyvä hoito on tärkeää.

Luottamus ammattilaisiin uhkaa murentua

Osa väitöskirjatutkimukseeni osallistuneista uudelleensynnyttäjistä ei saanut tarvitsemaansa tukea neuvolasta. Uudelleensynnyttäjillä oli kokemuksia, joissa pelkoa tai tulevaa synnytystä ei otettu puheeksi lainkaan tai vain lyhyesti ohimennen. Myös synnytyspelon tunnistamisessa oli puutteita. Osalla taas oli kokemuksia, joissa uudelleensynnyttäjien aiempia kielteisiä synnytyskokemuksia ja pelkoa oli vähätelty:

”Eniten tukea kaipaisin neuvolan terveydenhoitajalta. Hänellä on ollut alusta asti vähättelevä asenne pelkoani kohtaan.”

Vähättely aiheutti epäluottamusta äitiyshuollossa toimiva ammattilaisia kohtaan, ja pahensi pelkoja.

Monilla oli myös kokemus, että synnytyspelkopoliklinikalle lähetteen saamisen jälkeen pelkoon tai tulevaan synnytykseen ei enää palattu neuvolassa, vaikka he sitä toivoivat. Uudelleensynnyttäjillä oli tunne, ettei neuvolassa haluttu käsitellä heidän pelkoaan vaan siirtää se erikoissairaanhoitoon:

”Olisin neuvolasta halunnut enemmän sympatiaa. Kun kerroin peloistani he kysyivät haluanko puhua jonkun kanssa asiasta. Näemmä he eivät halunneet itse tukea minua, vaan siirtää tehtävän eteenpäin. En halunnut enää avautua jollekin uudelle henkilölle asiasta.”

Yksittäinen käynti synnytyspelkopoliklinikalle oli myös monille riittämätön. Lisäksi synnytyspelkopoliklinikan vaikuttavuudesta pelon hoidossa ei ole näyttöä. Hoitotyön tutkimusseuran työryhmä on kuitenkin aloittanut synnytyspelkohoitosuosituksen laatimisen, joten toivottavasti tulevaisuudessa hoito on näyttöön perustuvaa ja oikeudenmukaista.

Lopulta vain noin puolet uudelleensynnyttäjistä koki neuvolasta synnytyspelkoon saatavan tuen riittäväksi. Tämän seurauksena he jäivät joko yksin selviämään pelkonsa kanssa tai hakivat apua yksityiseltä sektorilta.

Synnytyspelon hoitoon on monenlaisia vaihtoehtoja

Näyttöön perustuvia hoitomuotoja on useita: psykoedukaatio, synnytysvalmennus, kognitiivisbehavioraalinen terapia ja kätilöhoidon jatkuvuuden mallit. Moni kuitenkin toivoi ihan vaan sitä, että heidän pelkonsa tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin. Odottajat halusivat keskustella pelostaan tutun terveydenhoitajien kanssa.

Uudelleensynnyttäjille myös edellisen synnytyskokemuksen läpikäyminen oli tärkeää. Kokemuksen läpikäyntiin tulee varata tarpeeksi aikaa sekä käydä kokemusta läpi asia- ja tunnetasolla.

Lisäksi on muistettava, että myös uudelleensynnyttäjät tarvitsevat tietoa. Ei voida olettaa, että heillä on oikeaa tietoa yhden synnytyskokemuksen perusteella. Itse asiassa tutkimukseeni osallistuneilla uudelleensynnyttäjillä oli väärää tietoa, vanhentunutta tietoa tai ei tietoa lainkaan. He toivoivat saavansa rehellistä tietoa muun muassa omasta raskaudestaan, synnytyksen fysiologiasta, synnytyskivunlievityksestä sekä eri synnytystapojen hyödyistä ja mahdollisista haitoista.

Lopulta tärkeintä on empaattinen kohtaaminen ja odottajan aito kuuleminen sekä hänen tilanteeseensa asettuminen.

Uusi synnytyspelkointerventio toimii

Uudelleensynnyttäjien pelon hoito ei siis ole tällä hetkellä näyttöön perustuvaa, joten kehitin uudelleensynnyttäjille räätälöidyin synnytyspelkointervention.

Interventio koostui neljästä tapaamiskerrasta, joista kolme oli raskausaikana ja yksi synnytyksen jälkeen. Intervention pitivät psykiatrinen sairaanhoitaja ja kätilö synnytyssairaalan tiloissa.

Uudelleensynnyttäjät olivat todella innoissaan, että kerrankin heille oli tarjolla apua pelkoon. Osallistujia ilmoittautui enemmän kuin osatiin odottaa. Vaikuttaa siltä, että tällaiselle tuelle on selkeä tarve.

Etenkin synnytysvalmennus ja vertaistuelliset keskustelut, joissa sai turvallisessa tilassa käydä läpi aikaisempia synnytyskokemuksiaan ja syitä pelkoon, koettiin hyvinä. Interventio vaikutti väitöstutkimuksen perusteella lupaavalta menetelmältä lievittää pelkoa ja mahdollistaa hyvä synnytyskokemus.

Synnytyspelon hoidon tulevaisuus

Uudelleensynnyttäjien pelko on useimmiten seurausta aiemmasta huonosta tai traumaattisesta synnytyskokemuksesta. Pelon hoidon lisäksi on siis tärkeää keskittyä keinoihin, joilla huonoja kokemuksia ja siten synnytyspelkoa voitaisiin ennaltaehkäistä.

Yksi keinoista on kätilöhoidon jatkuvuuden malli, jossa sama kätilö tai kätilöryhmä hoitaa perhettä alkuraskaudesta synnytykseen ja muutamaan viikkoon synnytyksen jälkeen. Se on Maailman Terveysjärjestön suosittelema äitiyshuollon malli sekä näyttöön perustuva hoitomalli kaikkien raskaana olevien, mutta etenkin synnytyspelkoisten hoidossa. Jakautuneen neuvola- ja synnytyssairaalamallin sijaan Suomessa tulisikin harkita kätilöhoidon jatkuvuuden mallia.

Toisaalta kätilöiden osaamista kannattaisi hyödyntää nykyistä enemmän perusterveydenhuollossa – se voisi jo itsessään riittää monelle synnytyspelkoiselle. Vahvempi yhteistyö terveydenhoitajien ja kätilöiden välillä hyödyttäisi kaikkia, niin ammattilaisia kuin synnyttäjiä. Lisäksi niin terveydenhoitajat kuin kätilöt sekä lääkärit tarvitsevat täydennyskoulutusta traumatietoisesta työskentelytavasta sekä pelkopotilaan kohtaamisesta ja hoidosta.

Paljon vaihtoehtoja siis on, ne vain pitää ottaa käyttöön.

Kätilö, TtT Laura Sandströmin terveystieteiden alaan kuuluva väitöskirja Uudelleensynnyttäjien synnytyspelko – Ryhmäohjausintervention kehittäminen ja soveltuvuuden arviointi tarkastettiin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa 29.8.2025.

Väitöskirjan pysyvä linkki https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3997-5

2/2025