Kuriton kakara vai kuormittunut lapsi?

Kuormittavien tekijöiden tunnistaminen auttaa aikuisia tukemaan lasta arjen haasteiden kohtaamisessa.

Mielenterveyden perusta rakentuu lapsuuden ja nuoruuden aikana. Tärkeimpiä tekijöitä ovat turvalliset kasvuympäristöt, jotka tukevat lapsen itsetuntoa, oppimista sekä kykyä hallita ja ymmärtää omia tunteitaan.¹  Lasten ja nuorten mielenterveyshaasteet ovat lisääntyneet merkittävästi ja erityisesti ahdistuneisuusoireilu on yleistynyt. Monille lapsille koulu, harrastukset ja sosiaaliset suhteet voivat aiheuttaa liiallista kuormittumista.^2,3 Suomen kansallinen mielenterveysstrategia ja lapsistrategia korostavat ennaltaehkäiseviä toimia ja mielenterveyden ongelmien varhaista tunnistamista, jotta lasten ja nuorten hyvinvointia voitaisiin parantaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.⁴

Tämä kartoittava kirjallisuuskatsaus tuottaa käytännönläheistä tietoa lasta arjessa kuormittavista tekijöistä ja siitä, miten vanhemmat ja muut lasten kanssa työskentelevät voivat säädellä lapsen kuormittumista ja tukea lapsen tunnesäätelyn kehittymistä.⁹

Kuormittuminen uhkaa hyvinvointia

Kuormittuminen tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi kohtaa niin paljon haasteita ja paineita, että hänen kykynsä selviytyä niistä ylittyy.⁵ Pieni määrä stressiä voi olla hyödyllistä, sillä se auttaa lasta oppimaan uusia taitoja ja sopeutumaan muutoksiin. Lapsen stressinsietokyky on kuitenkin vielä kehittymässä, joten he reagoivat aikuisia herkemmin kuormittaviin tilanteisiin.⁶

Kun lapsi kuormittuu liikaa, hänen voimavaransa menevät stressin hallintaan, mikä vaikeuttaa oppimista ja uusien asioiden omaksumista. Pitkään jatkuva korkea stressitaso voi vaikuttaa myös haitallisesti aivojen kehitykseen ja terveyteen, mikä voi johtaa erilaisiin fyysisiin ja psyykkisiin oireisiin. Liiallinen kuormitus voi näkyä esimerkiksi ärtyisyytenä, levottomuutena, ahdistuksena tai univaikeuksina. Lapsen hyvinvoinnin tukemiseksi on tärkeää tunnistaa kuormituksen merkit ajoissa ja pyrkiä keventämään lapsen arkea, jotta stressi ei kasva liian suureksi ja aiheuta pidempiaikaisia haittoja.^7,8

Useita kuormitustekijöitä

Perheen merkitys lapsen kuormittumisessa korostuu merkittävästi. Heikot perhesuhteet, erityisesti ongelmat vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa, ovat keskeisiä stressitekijöitä lapsen elämässä. Vanhempien väliset konfliktit heijastuvat lapseen ja aiheuttavat emotionaalista kuormitusta. Lisäksi perheessä tapahtuvat suuret muutokset kuten vanhempien ero, sisaruksen syntymä tai perheen taloudelliset vaikeudet kuormittavat lasta.^10,11

Varhaiskasvatus ja koulu ovat merkittävä osa lapsen arkea ja kehitysympäristöä. Ne voivat myös aiheuttaa merkittävää stressiä. Päivähoidon aloittaminen on lapselle kuormittavaa, koska ero vanhemmasta on iso muutos. Myös päiväkoti- ja kouluympäristö voi olla kuormittava. Erilaiset ärsykkeet, melu ja rauhaton ilmapiiri ovat yleisiä stressitekijöitä. Oppimiseen liittyvät haasteet, liian kiireinen oppimisen tahti, sekä haastava suhde opettajaan ovat tyypillisiä kouluun liittyviä stressitekijöitä. Koettu stressi vaikeuttaa lapsen keskittymistä ja voi johtaa väsymykseen ja ärtyneisyyteen, mikä puolestaan heikentää oppimisvalmiuksia.^12,13

Vertaissuhteilla on tärkeä rooli lapsen sosiaalisessa ja emotionaalisessa kasvussa. Lapsen kokemukset kiusaamisesta, kaverisuhteiden puutteesta tai niiden ylläpitämisen vaikeudesta lisäävät voimakkaasti kuormitusta. Ulkopuolelle jääminen, naurunalaiseksi joutuminen tai sosiaalisen hyväksynnän puute heikentävät lapsen itsetuntoa ja lisäävät yksinäisyyden tunnetta. Näiden tunteiden käsittely voi myös nostaa lapsen emotionaalista kuormitusta.

Pelko on erityisen kuormittava tunne lapselle. Lapsen pelot ovat usein arkipäiväisiä, kuten pelko epäonnistumisesta tai myöhästymisestä. Myös pelko omasta tai läheisten sairastumisesta on yleistä. Empatia, kuten lapselle tärkeän ihmisen ikävöinti tai toisten stressin tunnistaminen ovat usein raskaita kokemuksia lapselle. ^12,14

Levon ja aktiivisuuden suhde arjessa vaikuttaa lapsen kokemaan kuormitukseen. Liian vähäinen unen määrä lisää lapsen kokemaa stressiä. Tutkimukset osoittavat, että lasten arki on usein kiireistä. Lapset kokevat ajanpuutteen sekä liiallisen koulun jälkeisen toiminnan kuormittavana. Lisäksi digiviihteen käyttö, kuten esimerkiksi sosiaalinen media ja pelaaminen, lisäävät kuormitusta ja nostavat lasten stressitasoja.^14,15,16

Katsauksessa tunnistettiin viisi lapselle kuormitusta aiheuttavaa teemaa: perhesuhteet, koulu/päiväkoti, vertaissuhteet, aktiviteetit ja tunteet.⁹ 

Lapsen omat säätelykeinot

Lasten stressireaktiot vaihtelevat yksilöllisesti ja niihin vaikuttavat muun muassa lapsen kehitysvaihe, temperamentti ja ympäristön tarjoama tuki. Aikuisen antama tuki ja lapsen omat selviytymiskeinot ovat keskeisiä elementtejä kuormittumisen säätelyssä. Pienemmät lapset kokevat stressiä helpommin, mikä tekee tuen tarjoamisesta erityisen tärkeää ^15,17.

Stressaavissa ja kuormittavissa olosuhteissa lapset käyttävät selviytymiskeinoja päästäkseen eroon stressistä. Toimivien keinojen oppiminen parantaa heidän kykyään kohdata tulevia haasteita. Aktiiviset säätelykeinot, kuten ongelmanratkaisu, tunteista puhuminen ja sosiaalisen tuen hakeminen, auttavat lasta käsittelemään stressiä tehokkaasti.

Jos lapsi ei saa riittävää tukea, hän voi turvautua passiivisiin säätelykeinoihin, kuten ongelmien salaamiseen ja tunteiden tukahduttamiseen, tai emotionaalisiin säätelykeinoihin, jotka voivat ilmetä aggressiivisuutena tai masennuksena. Vaikka ne voivat tarjota hetkellistä helpotusta, ne saattavat pahentaa tilannetta pitkällä aikavälillä.^12,18,19

Kuormitusta voi hallita

Lapsen kykyä hallita kuormitusta voidaan tukea ulkoisilla säätelykeinoilla. Perheellä on suuri merkitys. Hyvä vuorovaikutus erityisesti varhaislapsuudessa luo perustan lapsen emotionaaliselle turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Vanhempien herkkä ja reagoiva vuorovaikutus auttaa lasta säätelemään tunteitaan ja käsittelemään stressiä. Positiivinen tunneilmaisu, vanhemman kyky hallita omia tunteitaan sekä turvallinen ja myönteinen perheympäristö luovat lapselle tilan, jossa tunteiden ilmaiseminen on sallittua. Tällainen ympäristö voi merkittävästi vähentää lapsen kuormitusta ja edistää hänen psyykkistä hyvinvointiaan. Myös erilaiset vuorovaikutusta tukevat interventiot ja mindfulness-pohjaiset käytännöt ovat osoittautuneet tehokkaiksi keinoiksi tukea lapsia ja parantaa heidän kykyään hallita stressiä. ^10,17,20

Koulun aiheuttamaa kuormitusta voidaan hallita monin keinoin. Tasapainoiset ja tasoltaan sopivat koulutehtävät innostavat ja kehittävät itseluottamusta sekä keventävät kuormitusta. Yhteistyöhön perustuva luokkatoiminta ja ryhmätyöt edistävät vertaisyhteyksiä ja luovat turvallisen oppimisympäristön. Strukturoitu ajankäyttö sekä työskentelyn tauottaminen tukevat lapsen jaksamista.¹³ Jaksamista tukevat myös palautumiskeinot, kuten riittävä uni ja lepo, jotka ovat olennaisia tekijöitä lapsen kuormituksen hallinnassa. Ne tukevat sekä fyysistä että psyykkistä palautumista sekä edistävät emotionaalista säätelyä. ^16,21

Lasten digiviihteen käyttö on ristiriitainen aihestressinhallinnassa. Monet lapset turvautuvat digitaaliseen viihteeseen kuten peleihin ja sosiaaliseen mediaan paetakseen arjen haasteita ja välttääkseen ongelmien kohtaamista. Tämä voi toimia hetkellisenä selviytymiskeinona, mutta digiviihde lisää stressiä ja nostaa kortisolipitoisuutta, mikä vaikuttaa haitallisesti psyykkiseen hyvinvointiin. ^16,19

Kuvateksti: Aikuisen antama tuki ja lapsen omat selviytymiskeinot ovat keskeisiä elementtejä kuormittumisen säätelyssä.

Aikuiset apuna

Lapsen stressinsäätelyjärjestelmä on vielä kehittymässä, mikä rajoittaa hänen kykyään kohdata ja selviytyä stressaavista tilanteista. Aikuisen tuki voi parantaa merkittävästi lapsen taitoja hallita kuormitusta. Varhain opitut aktiiviset selviytymiskeinot auttavat lasta kohtaamaan elämän haasteita. Ilman aikuisten tukea nämä taidot eivät kehity.

Vanhempien ja lasten kanssa työskentelevien on tärkeää tunnistaa lapsen kuormittuminen ja opettaa tehokkaita selviytymiskeinoja. Neuvoloissa, terveydenhuollossa ja koulussa työskentelevät ammattilaiset voivat tukea vanhempia tunnistamaan lapsen kuormitustekijät varhaisessa vaiheessa ja löytämään keinoja niiden hallintaan. Myös erilaisten harjoitteiden ja interventioiden ohjaaminen voivat auttaa vanhempaa tukemaan lasta.

Aikuisten tuella lapsi selviää paremmin stressaavista tilanteista, mikä lisää lapsen hyvinvointia. Lapsen haastavan käytöksen muuttaminen riippuu siis merkittävästi aikuisten tarjoamasta tuesta.

Kirjoittajat:

Susanna Kuosmanen

sairaanhoitaja YAMK, Savonia ammattikorkeakoulu

Teija Korhonen

Yliopettaja, TtT, Savonia ammattikorkeakoulu

Näin tutkimus tehtiin:

Kirjallisuuskatsausta varten haettiin vuoden 2000 jälkeen julkaistuja vertaisarvioituja tutkimuksia ja väitöskirjoja, joissa oli tutkittu alle 14-vuotiaita lapsia.  Mukaan otettiin tutkimukset, joissa oli tutkittu lasta arjessa kuormittavia tekijöitä. Tutkimukset, joissa lapsi oli kokenut esim. trauman, kaltoinkohtelua tai hänellä oli neuropsykiatrisia piirteitä, jätetiin pois katsauksesta. Tutkimukset haettiin sähköisistä tietokannoista. Katsauksen aineisto muodostui 13:sta kansainvälisen tutkimuksen tuloksista, jotka analysoitiin teema-analyysillä.⁹

Lähteet:  

1. Vorma, H., Rotko, T., Larivaara M. & Koslof, A. 2020. Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja.
2. Halenius, J. & Kivimäki H. 2023. Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2023 Tytöistä yli kolmannes ja pojista joka viides kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi.
3. Sosiaali- ja terveysministeriö, 2022. Lasten ja nuorten mielenterveyttä on tuettava palveluin ja koko yhteiskunnan keinoin.
4. Valtioneuvosto, 2021. Kansallinen lapsistrategia. Komiteamietintö. Kansallisen lapsistrategian parlamentaarinen komitea. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:8.
5. Mattila, A. 2022. Stressi. Lääkärikirja Duodecim.
6. Karlsson, L. 2022. Toksinen stressi: miten suojata ja suojautua sen aiheuttamilta haitoilta? Sote-akatemian moniammatillinen blogi.
7. FinnBrain, 2021. FinnBrain-tutkimus, Turun yliopisto (2021) Lapsiperheiden stressistä – koulutusmateriaali lapsiperheiden kanssa työskenteleville.
8. Sajaniemi, N, Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J. 2019. Stressinsäätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Keuruu: Otavan kirjapaino.
9. Kuosmanen, S. 2024. Kuriton kakara vai kuormittunut. Kartoittava kirjallisuuskatsaus lapsen kuormittumisen tunnistamiseen ja hallintaan. Opinnäytetyö.
10. Mäntymaa, M. 2006. Early mother-infant interaction: Determinants and Predictivity. Acatemic dissertation. University of Tempere.
11. Johnsen, I., Litland, A., & Kristensson Hallström, I. 2018. Family-centered care: Living in two worlds—Children’s experiences after their parents’ divorce—a qualitative study. Journal of Pediatric Nursing.
12. Bagdi, A., & Pfister, I. 2006. Childhood stressors and coping actions: A comparison of children and parents’ perspectives. University of Delaware.
13. Sotardi, V. 2013. On everyday stress and coping strategies among elementary school children (Doctoral dissertation, University of Arizona).
14. Brobeck, Elisabeth, Marklund, Bertil, Haraldsson, Katarina & Berntsson, Leeni 2007. Stress in children: how fifth-year pupils experience stress in everyday life. Scand J Caring Science 21, 3–9.
15. Fernández-Baena, F. J., Trianes, M. V., Escobar, M., Blanca, M. J., & Muñoz, Á. M. 2015. Daily stressors in primary education students. Canadian Journal of School Psychology, 30(1), 22–33.
16. Han, S., & Lee, D. 2021. Children’s stress, depression, sleep, and internet use. International Journal of Psychology and Educational Studies. Sungkyunkwan University, Department of Education, Seoul, Korea.
17. Valiente, C., Fabes, R. A., Eisenberg, N., & Spinrad, T. L. 2004. The relations of parental expressivity and support to children’s coping with daily stress. Journal of Family Psychology, 18(1), 97–106.
18. Morales Rodríguez, F. M., Trianes Torres, M., & Paez, J. 2012. Gender and age differences in how children cope with daily stress. Electronic Journal of Research in Educational Psychology, 10(1), 95–110.
19. Stapley, E., Demkowicz, O., Eisenstadt, M., Wolpert, M., & Deighton, J. 2020. Coping with the stresses of daily life in England: A qualitative study of self-care strategies and social and professional support in early adolescence.
20. Carro, N., D’Adamo, P., & Lozada, M. 2021. A school intervention helps decrease daily stress while enhancing social integration in children. Behavioral Medicine, 47(3), 251–258.
21. Rowe, S., Zimmer-Gembeck, M., & Hood, M. 2016. Community, family, and individual factors asso-ciated with adolescents’ vulnerability, daily stress, and well-being following family separation. Jour-nal of Divorce & Remarriage, 57(2), 87–111.