Synnyttäjien ääni kuuluu nyt tutkimuksessa

Neuvolassa voidaan vaikuttaa synnytyskokemukseen, mutta kohtaamiseen tarvitaan uskallusta ja aikaa.

Ei ollut sattumaa, että helsinkiläisen Siri Lätin oli raskauden alussa vaikea puhua neuvolassa huolistaan.

Taustalla oli aiempi keskenmeno ja lapsettomuushoitoja. Raskaus eteni hyvin, mutta aiemmat kokemukset varjostivat odotusta. Omaa oloa oli vaikea sanoittaa.

Eräällä neuvolakäynnillä jokin kuitenkin muuttui. Lätti muistaa yhä, miten terveydenhoitaja kysyi hänen ajatuksiaan tulevasta synnytyksestä.

Silloin hän sai lopulta sanottua ääneen, mikä häntä pelotti. Huoli liittyi sairaalaympäristöön, toimenpiteisiin ja siihen, että hän jäisi yksin.

— Hän hirveän pienistä vihjeistä kuuli minua ja ymmärsi melkein puolesta sanasta, mistä oli kyse. En itsekään oikein ymmärtänyt, että osa ahdistuksesta voisi olla synnytyspelkoa, Siri Lätti kertoo kaksi vuotta myöhemmin.

Keskustelu avasi reitin eteenpäin. Samalla Lätin luottamus tarjolla olevaan apuun alkoi palautua.

Turvan tunne horjuu

Suomessa raskaus ja synnytys ovat lääketieteellisesti erittäin turvallisia. Se ei silti yksin ratkaise sitä, tuntuuko tuleva synnytys odottajasta turvalliselta.

Synnytyskokemuksia tutkinut Turun yliopiston dosentti Kaisa Kuurne sanoo, että juuri tässä näkyy yksi äitiyshuollon keskeinen jännite. Järjestelmä voi toimia kliinisesti hyvin, mutta synnytykseen liittyvät huolet jäävät tunnistamatta. Synnytykseen valmistautumisen merkitystä ei Kuurneen mukaan aina täysin ymmärretä.

Kuurneen ja Helsingin yliopiston dosentti Anna Lepon toimittama monitieteinen teos Synnyttäjien ääni – kokemukset, hoitokäytännöt ja synnytyskulttuurin murros kokoaa yhteen tutkimustietoa synnyttäjien kokemuksista. Aihe on noussut viime vuosina aiempaa näkyvämmin esiin myös julkisessa keskustelussa.

Synnyttäjien kokemuksissa neuvolan merkitys korostuu, koska se on useimmille odottajille ensimmäinen ja pitkäkestoinen kontakti palveluihin. Valtaosa perheistä on tyytyväinen neuvolassa saamaansa asiantuntemukseen ja raskauden seurantaan. Silti vastaanotolla ei aina tavoiteta sitä, mitä odottaja eniten tarvitsisi.

Yksilönä vastaanotolla

Synnytyskokemukseen vaikuttaa paljon se, miltä vuorovaikutus tuntuu. Turvallisuuden tunne muodostuu kohtaamisissa raskausaikana ja synnytystilanteessa. Tämä viesti toistuu myös Synnyttäjien ääni -kirjassa.

Ei ole yhdentekevää, minkälainen olo neuvolakäynnistä jää. Siksi kohtaaminen on osa hoidon ydintä.

Terveystieteiden maisteri Elina Jääoja-Virtanen korostaa, että odottajien yksilölliset tarpeet pitäisi tunnistaa varhain. Hänellä on yli vuosikymmenen kokemus neuvolatyöstä, ja pro gradu -tutkielmassaan hän on tutkinut synnyttäjien kokemuksia synnytykseen valmistautumisesta. 

Jääoja-Virtasen mukaan odottajaa pitäisi herätellä pohtimaan synnytystä nykyistä henkilökohtaisemmin jo varhain. Synnytyskokemuksella on pitkäaikaisia vaikutuksia psyykkiseen terveyteen ja varhaiseen vuorovaikutukseen.

— Ne yksilölliset tarpeet, jotka tukevat valmistautumista synnytykseen, olisi tärkeä kartoittaa varhaisessa vaiheessa. Odottajaa voi herätellä pohtimaan niitä asioita ja puhua siitä, minkä takia synnytykseen kannattaa valmistautua ja mihin se vaikuttaa.

Kuurneen mukaan turvallisuus ei tarkoita kaikille samaa. Se, mikä tuo yhdelle turvaa, voi toiselle lisätä turvattomuutta. Yksi toivoo vahvaa lääketieteellistä hallintaa, toinen mahdollisimman vähäistä puuttumista. Ammattilaisen pitäisi osata kysyä, kuunnella ja ottaa vakavasti se, miten odottaja itse tilanteensa näkee.

Synnytykseen valmistautuminen on siis ennen kaikkea psyykkisen turvallisuuden rakentamista.

Tieto ei yksin riitä 

Perhevalmennusta järjestetään nykyisin yhä useammin verkossa. Monilla hyvinvointialueilla etäryhmät ja videomateriaalit ovat tulleet tutustumiskäyntien ja kasvokkaisten kohtaamisten tilalle.

Jääoja-Virtasen mielestä muutos kaventaa valmennuksen sisältöä.

— Ajatellaan, että tiedon jakaminen riittää. Mutta tulevat vanhemmat toivovat tiedon lisäksi käytännöllistä harjoittelua, keskustelua, vertaistukea ja yksilöllisten tarpeiden huomioimista.

Siri Lätti pääsi raskausaikana synnytyspelosta kärsivien odottajien Nyytti-ryhmään. Lisäksi hän osallistui Ensikodin odottajien ryhmään. Molemmat kokoontuivat säännöllisesti. Ensikodin kautta järjestyi myös doula eli synnytystukihenkilö.

Lätti on jälkikäteen tyytyväinen saamaansa tukeen. Etäsynnytysvalmennus ei kuitenkaan hänen mielestään yksin riittänyt.

— Tuntuu, että ihmisillä olisi ollut hirveästi kysyttävää, eikä siinä ollut riittävästi aikaa. Se vain tuntui kasvattavan huolta, Lätti kertoo.

Pelon pitkät juuret

Synnytykseen liittyvä pelko tai ahdistus ei aina kohdistu vain itse synnytykseen. Taustalla voi olla aiempia menetyksiä, vaikeita hoitokokemuksia tai pitkäaikaista kuormitusta.

Lätille tällainen kokemus oli aiempi keskenmeno.

— Se keskenmeno siellä taustalla varmasti vaikutti tosi paljon. Se oli aika raju kokemus ja toi siihen uuteen raskauteen paljon huolta ja ahdistusta.

Kuurne korostaa puheeksi ottamisen merkitystä.

— Neuvolassa voi kysyä, onko ihmisellä elämäntapahtumia, jotka vaikuttavat raskauteen. Odottaja ei välttämättä itse edes kytke niitä aiempia kokemuksia tähän hetkeen, vaikka ne voivat aktivoitua juuri raskausaikana.

Kaikkea ei tarvitse ratkaista. Olennaista on, että vaikeille kokemuksille on tilaa ja että ammattilainen uskaltaa kysyä niistä.

— Monesti jo se voi auttaa pitkälle, että kokee saavansa olla kokonainen siellä vastaanotolla kipeidenkin tunteiden kanssa, Kuurne sanoo.

Keskenmenojen ja muiden menetysten jälkeinen hoito on myös tärkeää. Kuurneen mukaan neuvola on luonteva paikka tarjota mahdollisuus keskusteluun. Näin hoito ei katkea juuri haavoittuvalla hetkellä.

Mahdollisuuksia keskusteluun on hyvä tarjota myöhemminkin.

— Menetetystä lapsesta on tärkeä voida puhua myös uuden raskauden aikana. Muuten aiempaan kokemukseen liittyvät pelot voivat siirtyä seuraavaan odotukseen, Kuurne sanoo.

Perheiden moninaisuus näkyviin

Fyysisesti raskaus koskettaa raskaana olevaa, mutta neuvolan työ ulottuu koko perheeseen.

Siri Lätin mukaan myös hänen puolisolleen oli tärkeää, että tämän kuulumisia kysyttiin. Kumppanit olivat mukana myös yhdessä Nyytti-ryhmän tapaamisessa.

— Hän sanoi silloin, että tietenkin on luonnollista, että neuvolassa keskitytään enimmäkseen raskaana olevaan, eikä isällä ole niin paljon osallisuutta niillä käynneillä. Mutta oli hyvä, että sitten kuitenkin häneltä aina muistettiin kysyä, että no miltä susta tuntuu, Lätti kuvaa.

Myös perheiden moninaisuus haastaa neuvolaa. Kaikki odottajat eivät sovi palvelujärjestelmän oletuksiin.

Naisparit, itselliset äidit, muunsukupuoliset synnyttäjät ja transmiehet voivat kokea tulevansa ymmärretyiksi väärin, jos puhe, lomakkeet tai käytännöt pohjaavat liian kapeaan perhemalliin.

Kuurne korostaa, että oletusten välttäminen auttaa kaikenlaisia odottajia ja perheitä kokemaan, että palvelut ovat myös heitä varten.

Synnyttäjää ei saa kadottaa 

Synnytyskokemus ei pääty synnytyssaliin. Usein sen merkitys alkaa jäsentyä vasta myöhemmin.

— Moni kokee, että synnytyksen jälkeen huomio kääntyy vauvaan ja sitten on pelkästään äiti. Moni tarvitsisi synnytyksen jälkeen tulla nähdyksi ja saada tukea myös omaan toipumiseen ja ruumiillisuuteen, Kaisa Kuurne sanoo.

Siksi synnytyskokemuksesta ei kannata keskustella neuvolassa vain kerran. Kuurne puhuu synnytyksen jättämästä pitkästä muistijäljestä.

— Ihmiset muistavat synnytyksen kyllä koko elämänsä. Meille tutkijoillekin lähetetään synnytyskertomuksia jopa viidenkymmenen vuoden takaa. Synnytys ei ole vain pieni hetki elämässä.

Hyvää perustaa kannattaa vahvistaa

Neuvola on edelleen suomalaisen terveydenhuollon vahvuus, johon luotetaan laajasti. Juuri siksi sen kehittämisellä on suuri merkitys.

Jääoja-Virtasen mukaan tärkeää on, ettei enemmän tukea tarvitseva odottaja jää yksin liian vähäisen yhteyden varaan. Psyykkinen turvallisuus rakentuu ennen kaikkea kohtaamisissa.

Käytännössä tämä tarkoittaa mahdollisuutta yksilölliseen tukeen ja hoitosuhteen jatkuvuuteen. Enemmän tukea tarvitsevat pitäisi pystyä tunnistamaan. Heille tulisi olla mahdollista tarjota useampia käyntejä juuri omalle terveydenhoitajalle, jonka kanssa luottamuksellinen suhde on jo ehtinyt muodostua.

Kuurne huomauttaa, ettei neuvolan ammattilaisten ei tarvitse tarjota kaikkea itse. Odottajia voi kannustaa etsimään tietoa itse ja ohjata eteenpäin palvelujen pariin. Osa saa apua järjestöjen ja yksityisten tahojen tarjoamista palveluista, jotka voivat täydentää neuvolan antamaa tukea.

Perheiden toiveet ovat nykypäivänä yksilöllisempiä, mutta kohtaamisen ja tuen tarve ei ole kadonnut minnekään.

Kaunis muttei helppo kokemus

Siri Lätti joutui synnytyksen aikana kohtaamaan juuri ne asiat, joita hän oli etukäteen pelännyt. Kokemus oli silti hyvä.

— Ne pelot, joita ajatteli kaikista kauheimpina, mitä siinä synnytyksessä voisi tapahtua, niin ei niillä sitten ollutkaan merkitystä. Se oli niin tärkeää, että oli tuettu ja kannateltu olo.

Lätin mukaan valmistautuminen ja peloista puhuminen auttoivat häntä kohtaamaan synnytyskipua ja epävarmuutta. Raskauden aikana saatu tuki vaikutti ratkaisevasti siihen, että synnytyksestä tuli hyvä kokemus.

— Synnytys on kyllä hienoin asia, mikä on tapahtunut omassa elämässä. Jotenkin jopa sellainen pyhyyden tuntu siinä oli silloin.

---

Synnytyskulttuuri murroksessa

Synnyttäjien ääni -kokoomateos tarkastelee synnytystä sekä henkilökohtaisena kokemuksena että yhteiskunnallisena kysymyksenä. Monitieteinen teos tuo esiin synnyttäjien, perheiden, vähemmistöjen ja ammattilaisten näkökulmia aikana, jolloin synnytyskulttuuri on muutoksessa.

Kirja kysyy, miten synnyttäjiä kuullaan ja millaista hoivaa, turvaa ja arvostusta synnyttämisen ympärille tarvitaan.

Kuurne, Kaisa & Leppo, Anna (toim.). (2026). Synnyttäjien ääni: Kokemukset, hoitokäytännöt ja synnytyskulttuurin
murros. Helsinki: Gaudeamus.

Teksti: Eeva Itkonen