Toivo suojaa ilmastoahdistukselta

Yksilölliset ilmastoteot eivät riitä tukemaan nuorten hyvinvointia. Ratkaisevaa on toivon ja yhteisöllisen toimijuuden vahvistaminen.

Nuorten ilmastoahdistuksen kannalta keskeistä on, säilyykö nuorella toivo ja luottamus siihen, että muutkin toimivat, osoittaa Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessa tiedekunnassa toteutettu väitöskirjatutkimus.

– Ilmastoahdistus on pääosin luonnollinen reaktio, joka pysäyttää meidät miettimään omaa toimintaamme. Ilmastoahdistus voi joko lamauttaa toimintaa tai toimia motivoivana voimana riippuen siitä, miten sitä käsitellään, sanoo kasvatustieteiden väitöstutkija Salla Veijonaho Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Suurin osa suomalaisnuorista ei koe ilmastoahdistusta. Osa nuorista osa suhtautuu ilmastonmuutokseen välinpitämättömästi ja osa kieltää sen. 

Ilmastoteot voivat myös kuormittaa

Tutkimuksessa ilmastoahdistus ja ympäristövastuullinen toiminta olivat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Ilmastoahdistusta kokevat nuoret tekivät enemmän ilmastotekoja kuin muut.

Kun ilmastoahdistus lisääntyi, nuori raportoi vuoden kuluttua vähemmän ympäristötekoja.

Tutkimuksessa näkyi myös toinen suunta. Aiempaa aktiivisempi ympäristötoiminta ennakoi ilmastoahdistuksen kasvua myöhemmissä mittauksissa.

Tulos viittaa siihen, että yksilöllinen vastuun kantaminen voi kuormittaa nuorta. Ilmastoteot voivat lisätä tietoisuutta ongelman laajuudesta ja omien vaikutusmahdollisuuksien rajoista.

Toivo tukee toimijuutta

Tutkimuksessa erottui ryhmä nuoria, joilla oli vahva toivo ja luottamus yhteiskuntaan. Heillä ilmastoahdistuksen lisääntyminen liittyi aiempaa aktiivisempaan toimintaan.

Tässä ryhmässä toiminta ei myöskään lisännyt ilmastoahdistusta. Toivo näytti siis suojaavan nuorta kuormittumiselta.

Havainto on tärkeä kouluissa, oppilashuollossa ja nuorten kanssa tehtävässä työssä. Ilmastoahdistusta ei tarvitse poistaa tai vähätellä.

Keskeistä on, että nuori saa käsitellä huoltaan tavalla, joka vahvistaa toimijuutta. Yhteisölliset ympäristöprojektit voivat tukea kokemusta siitä, että teoilla on merkitystä, kun niitä tehdään yhdessä.

Nuoret tarvitsevat tilaa tunteilleen. He tarvitsevat myös kokemuksen siitä, etteivät he ole ilmastonmuutoksen edessä yksin.

Lisätietoa tutkimuksesta:

Veijonaho, Salla (2025). Finnish adolescents’ climate change-related well-being, pro-environmental behavior, and coping strategies. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto 491/2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-1725-5