Lasten näkemykset sukupuolesta ja romantiikasta ovat moninaisia

”Mun mielest sä voit olla ala-asteella ihastunut johonkin, mut seurustella voi sit yläasteella tai aikuisena.” Näin eräs viidesluokkalainen kuvaa ajatuksiaan ihastumisesta ja seurustelusta. 

Alakoululaisten kokemukset ja näkemykset romantiikasta ja sukupuolesta vaihtelevat. Osalla on ollut romanttisia suhteita, joita he kuvaavat seurusteluksi. Toisia lapsista ihastukset tai seurustelu eivät puolestaan kiinnosta. Lasten kasvaessa suhdekulttuurit tulevat yhä merkityksellisemmiksi. Ne vaikuttavat lasten välisiin kaverisuhteisiin sekä vahvistavat käsityksiä romanttisista suhteista ja itsestä. 

Oulun yliopistossa työskentelevä luokanopettajataustainen Eveliina Puutio on väitöskirjassaan tutkinut sitä, kuinka sukupuolisuus ja seksuaalisuus ilmenevät alakouluikäisten välisissä suhteissa ja kuinka sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus tulee lasten suhteissa mahdolliseksi. Yhteensä noin sadan pohjoissuomalaisen alakoululaisen kanssa 2020-luvun taitteessa toteutetussa tutkimuksessa hän osallistui lasten kouluarkeen, haastatteli heitä sekä toteutti koululaisten kanssa sukupuolta, ihastumista ja kaveruutta käsitteleviä taidetyöpajoja. 

Tutkimus osoittaa, miten käsitykset sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja itseydestä juurtuvat osana lasten arkea esimerkiksi välituntikeskusteluissa, vitsailuissa, sosiaalisen median yhteisöissä ja kehollisissa leikeissä. Se myös havainnollistaa, kuinka lapsilla on myös muita kuin heteronormatiivisia, eli tyttöjen ja poikien väliseen romantiikkaoletukseen perustuvia suhteissa toimimisen tapoja. 

Romantiikkaan suhtautuminen jakaa lapsia

Alakoululaisten suhdekulttuurit vahvistavat pääasiassa valtavirtaisia länsimaisia käsityksiä romantiikasta ja sukupuolesta. Romanttisista suhteista kiinnostuneita alakoulutyttöjä voivat yhdistää esimerkiksi nuorisomuodin mukaiset tiukat ja kehonmyötäiset vaatteet, kaupunkitiloissa hengailu ja poikien kanssa ajan viettäminen. Toisaalta lapsuuteen liitetyt tekemiset tai poikatyypilliset aktiviteetit, kuten leikkiminen ja skuuttilautailu tai lasten vaatteisiin ja löysiin asuihin pukeutuminen luovat valtavirtaisille suhdekulttuureille vastavoimaa. 

Romanttisiin suhteisiin liittyvät tekemiset ja puheenaiheet, kuten ulkonäön ehostaminen tai ihastuksista jutteleminen, voivat erottaa lapsia niin paljon, etteivät lapset halua viettää aikaa yhdessä. Puution tutkimus havainnollistaa, kuinka suhdekulttuureilla on voimaa aiheuttaa kitkaa lasten välille ja tehdä joistakin suhteissa toimimisen tavoista vähempiarvoisia. 

Ryhmän jännitteiden lisäksi suhdekulttuureista aiheutuu myös vahingollista toimintaa, kuten ihastuksiin liittyvää nolaamista, juoruilua, haukkumista ja ei-toivottua kosketusta. Näiden satuttavuuksien käsittelyyn lapset tarvitsevat aikuisten tukea.

Suhde- ja seksuaalikasvatus tukee suhteiden kirjoa

Alakouluikäisten suhdekulttuurit eivät muodostu pelkästään heteronormatiivisuuden varassa. Osa tutkimukseen osallistuneista lapsista identifioitui muuksi kuin tytöksi tai pojaksi ja kertoi kokevansa romanttisia tunteita samaa sukupuolta olevia lapsia kohtaan. 

Lapset kyseenalaistavat ahtaita tyttönä ja poikana toimimisen tapoja arjessaan, mutta nämä kyseenalaistukset jäävät koulun kiireessä usein tunnistamatta tai vaille aikuisen vahvistusta. Ymmärrys alakouluikäisten suhdekulttuureista on tärkeää lapsissa olevan sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden tukemiseksi. 

Tutkimuksessa alakouluikäisten totutusta poikkeavat suhteet vahvistuivat lasten keskinäisissä sosiaalisen median yhteisöissä sekä yhteisen taidetekemisen aikana. Taidelähtöisissä menetelmissä piileekin valtava potentiaali lasten suhdekulttuurien käsittelemiseksi lasten erilaiset näkökulmat huomioivilla tavoilla. Mahdollisuus pohtia sukupuolen ja seksuaalisuuden normeja ja ilmaista itseään monenlaisilla tavoilla on avainasemassa lasten välisten suhteiden turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumiseksi.

Koska lapsuuden suhdekulttuurit ovat merkityksellisiä lasten ryhmässä toimimisen, minäkäsityksen ja myöhempien ihmissuhteiden kannalta, Puutio ehdottaa alakouluun ulottuvan systemaattisen suhdekasvatuksen opetussuunnitelman kehitystyötä. Lisäksi hän ehdottaa suhdekasvatuksen ulottamista osaksi kouluarjen käytänteitä, joissa lasten väliset suhteet jatkuvasti tapahtuvat.