Lapsen digiarki on aikuisen vastuulla
Uusi suositus ohjaa aikuisia ehkäisemään liiallisen digilaitteiden käytön haittoja. Huomiota kiinnitetään myös hyötyihin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Opetushallitus ovat julkaisseet kansallisen suosituksen 0–13-vuotiaiden digilaitteiden vapaa-ajan käyttöön. Suositukset painottavat aikuisten vastuuta, ikärajojen merkitystä ja lapsen kehitystä tukevia digivalintoja arjessa.
Lasten kasvuympäristössä digitaaliset sisällöt ovat läsnä lähes jatkuvasti, ja monessa perheessä ruutuajasta neuvotellaan jo varhain. Suositusten viesti on selvä: lapsi tarvitsee digiarjessaan aikuista.
Ikärajat ovat aikuisen vastuulla
Suositusten mukaan vastuu digilaitteiden käytöstä on vanhemmalla. Aikuisen tehtävä ei rajoitu käyttöajan seuraamiseen. Hänen on oltava kiinnostunut siitä, mitä lapsi tekee, mitä hän katsoo ja millaisissa digitaalisissa ympäristöissä hän liikkuu.
Sovellusten sisällöistä ja turvallisesta käytöstä on hyvä keskustella lapsen kanssa. Samalla tarvitaan yhteisiä sääntöjä. Perheessä voidaan sopia esimerkiksi siitä, milloin laitteita käytetään, milloin niitä ei käytetä ja missä niitä säilytetään yön aikana.
Suosituksissa korostetaan myös vanhemman omaa esimerkkiä. Jos aikuinen on itse jatkuvasti puhelimella, lapsen on vaikea ymmärtää, miksi hänen käyttöään rajataan.
Laitteissa tulee olla lapsia haitalliselta sisällöltä suojaavat asetukset. Aikuisen tehtävänä on lisäksi varmistaa, että lapsi ymmärtää, miksi rajoja asetetaan. Ikärajat koskevat kaikkia digisisältöjä, ja niiden noudattaminen on olennainen osa lapsen suojelemista digitaalisessa ympäristössä.
Liika ruutuaika näkyy arjessa
Suositusten taustalla on huoli siitä, että liiallinen ruutuaika voi kuormittaa lapsen kehitystä monella tavalla. Se voi haitata keskittymistä, oppimista, unta ja motorisia taitoja. Samalla ruutu voi viedä aikaa leikiltä, liikkumiselta, lukemiselta ja yhteiseltä arjelta.
Erityisen herkässä vaiheessa ovat pienet lapset. Alle kaksivuotiaille ei suositella lainkaan ruutuaikaa. Tässä iässä lapsi tarvitsee ennen kaikkea aikuisen läsnäoloa, läheisyyttä, liikkumista, leikkiä ja kasvokkaista vuorovaikutusta. Juuri ne tukevat aivojen ja kielen kehitystä varhaisina vuosina.
Some ei kuulu lapsille
Suositukset linjaavat yksiselitteisesti, että alle 13-vuotiaat eivät saa käyttää sosiaalisen median palveluja, kuten Instagramia, Snapchatia, TikTokia, WhatsAppia, Jodelia tai YouTubea. Ikärajoja tulee noudattaa myös tekoälysovelluksissa, hakukoneissa ja nettiselaimissa.
Sosiaalisen median palvelut on rakennettu pitämään käyttäjä alustalla mahdollisimman pitkään. Se altistaa koukuttavalle käytölle jo ennen kuin lapsen itsesäätely ja kriittinen medialukutaito ovat kunnolla kehittyneet.
Lisäksi lapsi voi törmätä asioihin, joiden kohtaamiseen hänellä ei ole valmiuksia. Haitallisia sisältöjä voivat olla esimerkiksi väkivalta, päihteiden väärinkäyttö, ahdistava tai seksuaalinen materiaali. Mukana voi olla myös sopimatonta mainontaa, vihamielistä vuorovaikutusta tai houkuttelua vahingollisiin tilanteisiin.
Oma puhelin vasta tarpeeseen
Alle 13-vuotiaalle ei suositella omaa älypuhelinta. Mitä varhemmin lapsi saa oman laitteen, sitä todennäköisemmin digilaitteiden käyttö lisääntyy. Samalla kasvaa riski, että ruutu vie tilaa muulta arjelta.
Digitaitojen opettelu ei edellytä omaa älypuhelinta. Ohjelmia voi käyttää perheen yhteisillä laitteilla, ja taitoja harjoitellaan myös koulun välineillä.
Jos puhelin koetaan arjessa tarpeelliseksi, suositus ohjaa harkitsemaan laitetta, jossa on vain rajatut ominaisuudet, kuten puhelut ja viestit. Lapsen omaa älypuhelinta ei kuitenkaan tarvitse poistaa käytöstä. Huomio kannattaa suunnata käyttöön, sisältöihin ja rajoihin.
Kehitystä tukeva ruutuaika
Digilaitteilla on myös myönteinen rooli lapsen arjessa. Ikätasolle sopiva digisisältö voi tukea oppimista, luovuutta ja osallisuutta. Hyödyllisiä sisältöjä ovat esimerkiksi oppimissovellukset, liikuntaa ja terveyttä edistävät sisällöt sekä ikärajojen mukaiset pelit, elokuvat ja luovan ilmaisun muodot.
Sen sijaan ruutujen käyttöä lapsen rauhoittamiseen ei suositella. Iltaisin ruutujen katselu tulisi lopettaa viimeistään tuntia ennen nukkumaanmenoa. Valo, ääni ja nopeat ärsykkeet pitävät aivot aktiivisina ja vaikeuttavat unen tuloa.
Milloin huoli on aiheellinen
Yksittäisen poikkeuspäivän vaikutus kokonaisuuteen on vähäinen. Digilaitteiden liiallinen käyttö on toistuvaa. Se näkyy lapsen hyvinvoinnissa, arjessa tai ihmissuhteissa.
Hälytysmerkkejä voivat olla esimerkiksi se, että lapsi nukkuu aiempaa huonommin, väsyy helposti, ärtyy ruudun ääreltä poistuttaessa tai vetäytyy muusta tekemisestä. Myös koulu- tai päiväkotipäivät voivat sujua huonommin. Jos syöminen, liikkuminen, lepo tai yhdessäolo jäävät toistuvasti ruudun varjoon, tilannetta on syytä pysähtyä arvioimaan.
Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, jatkuuko laitteen käyttö salaa tai rikkoutuvatko yhteiset säännöt kerta toisensa jälkeen. Tällöin perhe voi tarvita ammattilaisen tukea rajojen rakentamiseen.
Yhteiset rajat
Ammattilaisten näkökulmasta kansalliset digisuositukset tarjoavat selkeän pohjan digiarjen puheeksi ottamiseen neuvolassa, varhaiskasvatuksessa ja kouluterveydenhuollossa. Suositukset tukevat keskustelua lapsen tarpeista, kehityksestä ja perheen arjesta.
Samalla suositukset tukevat perheitä tilanteissa, joissa lapsen toiveet, ryhmäpaine ja arjen sujumisen käytännöt vetävät vanhempia eri suuntiin.
Nuorten vapaa-ajan digisuositusta aletaan valmistella kesäkuussa yhteistyössä nuorten ja asiantuntijoiden kanssa.
Tutustu suosituksiin:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos & Opetushallitus (2026). Digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön kansalliset suositukset 0–13-vuotiaille.https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601215329
Ruutuaika on lisääntynyt 1990-luvulta nykypäivään
Erityisesti koronapandemia-ajan koulusulut lisäsivät lasten ja nuorten aikaa ruutujen äärellä.
Lasten ja nuorten ruutuaika on kasvanut merkittävästi 30 vuoden aikana. Kasvu voimistui koronapandemian alettua, jolloin sekä kokonaisruutuaika että vapaa-ajan ruutuaika lisääntyivät voimakkaasti.
Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen tutkijoiden systemaattisessa tutkimuskatsauksessa analysoitiin 60 kansainvälistä vertaisarvioitua tutkimusta vuosilta 1991–2022. Tarkastelu koski 0–19-vuotiaita lapsia ja nuoria.
Tutkijoiden mukaan ruudun käytön luonne on muuttunut vuosien aikana. Painopiste on siirtynyt television katselusta vuorovaikutteisempiin laitteisiin, kuten älypuhelimiin, tabletteihin ja videopeleihin. Television katselu väheni myös pandemian aikana.
Vanhemmilla lapsilla ja nuorilla ruutuaikaa kertyi keskimäärin enemmän kuin nuoremmilla lapsilla. Tutkijoiden mukaan tämä liittyy kehitysvaiheeseen, jossa vertaissuhteet, sosiaalinen media ja seurustelu alkavat saada aiempaa suuremman merkityksen.
Ruutuaika kasvoi kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä. Kasvu oli kuitenkin hieman voimakkaampaa korkeamman sosioekonomisen taustan perheissä, mikä tutkijoiden mukaan voi liittyä parempaan pääsyyn henkilökohtaisiin digilaitteisiin.
Tutkimus on julkaistu Clinical Child Psychology and Psychiatry -lehdessä:
Mori, Y., Silwal, S., Wan Mohd Yunus, W. M. A., & Sourander, A. (2026). Long-term trends in screen time use among children and adolescents: A systematic review including pre- and post-COVID periods. Clinical Child Psychology and Psychiatry, 0(0), 1–23. https://doi.org/10.1177/13591045261432532
